Nyt tarvitaan välittämistä!
Olemme eläneet läpi erikoisen ajan. Vielä ei tiedetä oliko tämä koronavuosi 2020 erikoinen poikkeus, joka lähes pysäytti koko maailman, vai onko sittenkin kyseessä uusi normaali. Korona ei ole ohittanut ketään, se koskettaa jokaista meitä. Media on ollut jo lähes vuoden ajan päivittäin täynnä koronauutisia. Maaliskuussa maan hallitus päätti yhdessä presidentin kanssa ottaa valmiuslain käyttöön. Se tehtiin antamalla eduskunnalle hyväksyttäväksi käyttöönotto- ja soveltamisasetuksia. Virastoja suljettiin, koulut siirtyivät etäopetukseen, vierailut vanhainkodeissa kiellettiin, rajoille asetettiin poliisivartiot, työmatkaliikennettä rajoitettiin, kokoukset ja asiakastapaamiset hoidettiin etäyhteyksillä, kauppojen hyllyt tyhjenivät säilykkeistä ja vessapapereista, sairaalakapasiteetti varattiin tehohoitotarpeisiin, kotikaranteenissa oltiin vähäisen flunssankin takia.
Moni on menettänyt lähiomaisensa koronalle. Vielä useampi on kokenut yksinäisyyttä, jopa ahdistumista. Joillekin etätyö ja etäopiskelu sopi hyvin, mutta moni koki sosiaalista ja henkistä syrjäytymistä. Opettajat olivat lujilla, samoin hoitohenkilökunta. Moni yritys joutui asiakaskadon ja tilausten hiipumisen takia lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä. Kaikki tämä kuormitti kotitalouksia, perheitä, lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia.
Voitaneen sanoa, että koronakriisi on nostanut esiin yhteiskunnan haavoittuvuuden, mutta se on nostanut esiin myös lähimmäisenavun ja kumppanuuden merkityksen. Pienet inhimilliset teot ja huomiot ovat nousseet suureen arvoon – ”miten hyvältä tuntuu, kun välitetään näin”. Kaiken tämän keskellä oli muutakin hyvää, kuten some-hitiksi nousseessa venetsialaisen Irene Vellan runossa todetaan: ”Mutta kevät ei tiennyt tästä kaikesta mitään. Kukat kukkivat, aurinko paistoi ja pääskyset palasivat, ja taivas hehkui ruusunpunaisena ja sinisenä…” (vapaasti suomennettuna).
Ihmisinä me olemme aika likinäköisiä olentoja – usein katsommekin vain tätä hetkeä. Historiallisessa perspektiivissä voimme nähdä, että yhteiskunta on selvinnyt vielä paljon pahemmista kriiseistä. Mustasurma, espanjantauti, maailmasodat, 2004 joulun tsunami…Selviämme kyllä tästä koronastakin. Tarvitaan välittämistä, tarvitaan sitä samaa jälleenrakentamisen henkeä, jolla 400 000 Karjalan evakolle löydettiin koti Suomesta. Jos tuntuu siltä, että tilanne ahdistaa, olisiko Tuntemattoman Rokan kehotuksesta taistelijaparilleen rohkaisua: ”Jos sie ossaat laulaa niin hyreksi hiljakseen. Se pittää mielen kepiän. Sillei pittää mielenrategiaa toimittaa.”
Maailma ei ole tänä vuonna näyttänyt lempeitä kasvojaan, mutta olkaamme luottavaisia. Koronaepidemia on opettanut, että ihminen ei voi hallita kaikkea – se on realismia. Olkaamme kuitenkin eteenpäin katsovia ja uutta rakentavia. Yllätyksellinen maailma on samalla myös täynnä mahdollisuuksia. Kuten emerituspiista Huovinen eräässä kirjoituksessaan sanoi: ”Tarmokas eteenpäin meneminen ei yksin riitä. Tahdon lisäksi tarvitaan kylmää päätä, lämmintä sydäntä ja käsien laittamista ristiin”.
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2021 kaikille!
Kimmo Puolitaival
kunnanjohtaja