2008 – Islanti

Kansainvälinen hanke Islantiin

Aavan meren tuolle puolen—Merikarvialta Satujen saarelle on Merikarvian yläasteen ja lukion yhteinen kansainvälinen hanke lukuvuonna 2007-2008. Merikarvian yläasteen ja lukion painopistealue on kansainvälisyys ja onkin luontevaa, että kouluilla on pitkä historia kansainvälisten hankkeiden toteuttamisessa.

Lukuvuoden 2007-2008 hanke suuntautuu Islantiin. Hankkeeseen osallistuu 40 oppilasta ja opiskelijaa sekä 5 valvojaa. Hankkeen aikana opiskelijat ovat laatineet artikkeleja Islannin kulttuurista, historiasta, luonnosta ja elinkeinoista.

Hanke huipentuu huhtikuussa 2008 Islanninmatkaan, jonka aikana tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin, kulttuuriin ja vieraillaan ystävyyskoulussamme Fjölbrautaskoli Sudurnesjassa.

Sivulle päivitetään uusia artikkeleja ja blogimerkintöjä säännöllisesti sekä tietoa matkaohjelmastamme.

Hankettamme ovat tukeneet useat tahot. Kiitokset Teille kaikille!

Hyödyllisiä linkkejä

• Fjölbrautaskoli Sudurnesja
• Reykjavikin kaupunki
• Reykjavikin kaupungin matkailusivut
• Whale Watching Reykjavik
• Saga Museum
• Blue Lagoon
• Islanninhevostila
• Restaurant Reykjavik
• Pizzeria Rossopomodoro
• Fosshotel Baron

Projektit

Keskeinen osa hankkeeseen osallistumista on oppilaiden ja opiskelijoiden tekemä tutkimustyö kohteenaan Islannin kieli, kulttuuri, historia, luonto ja maantieto. Yläasteen reaaliaineiden tutkielmakurssilla ja lukion tutkielmakurssilla valmistuneita artikkeleita löydät seuraavien linkkien takaa.

Aho, Markus. Islannin teollisuus

Islannin teollisuus

Islannissa talous ja väestö kasvavat muita pohjoismaita nopeammin. Talouskasvu on ollut jo kymmenen vuoden ajan kaksi kertaa nopeampaa kuin euroalueella. Elintaso on korkeampi kuin Suomessa, Ruotsissa tai Saksassa ja se näkyy muun muassa runsaana ylellisyystavaroiden kulutuksena. Islannin työttömyysprosentti on erittäin pieni. Islannin korkea elintaso nousu näkyy helposti pääkaupunkiseutualueelta, siellä näkee paljon kalliita maastureita ja muotitietoisia ihmisiä viettämässä iltaa kalliissa trendiravintoloissa. Valtaosa kulutustavaroista ja koneista tuodaan ulkomailta, sillä maassa on varsin vähän omaa teollisuutta. Islannin viennistä 70 prosenttia on kalateollisuutta, tosin ala työllistää vain 10 prosenttia.

Energia

Energiaa Islannilta löytyy paljon ja se on halpaa. Islanti saa pääosan (84%) energiastaan vesivoimasta loput (16%) geotermisesta lämmöstä.  Valtaosa(85%) Islannin rakennuksista lämmitetään geotermista lämpöä hyödyntämällä. Islanti hyödyntää geotermista lämpöä pohjoismaista eniten tuliperäisen maaperän ansiosta. Sitä voidaan käyttää myös energian tuotantoon.

Geotermista lämpöä ei voida hyödyntää suomessa, koska Suomen maaperä ei ole tuliperäistä. Geoterminen lämpö syntyy, kun radioaktiiviset aineet hajoavat maapallon kuoressa tai vaipassa, ja se on yleensä sitoutunut kuumaan veteen tai höyryyn. Tärkeimmät geotermistä lämpöä sisältävät alueet ovat Torvajökull, jäätikkö Heklan itäpuolella ja Grímsvötn, järvi Vatnajökull–jäätiköllä. Suuruusjärjestyksessä seuraa Hengillin alue, josta otetaan Reykjavíkin lämmittämiseen tarvittava kuuma vesi. Joiltakin kuumavesialueilta löytyvää rikkiä voidaan hyödyntää teollisuudessa. Vesivoima on ainakin toistaiseksi tärkein energialähde Islannille. Siellä hyödynnetään tehokkaasti jäätiköiltä ryöppyäviä jokia. Vaihtoehtoinen energiamuoto Islannille on metanoli. Metanolia saataisiin alumiinitehtaiden hiilipäästöistä ja vedystä.

Alumiiniteollisuus

Islannin alumiiniteollisuus voimistuu hurjaa vauhtia, alumiiniteollisuus sopii hyvin islantiin suuren energiatarpeen takia. Ulkomaiset alumiiniyhtiöt haluavat tehdä sopimukset islannin kanssa kolmesta uudesta jättilaitoksesta. Jos ne rakennetaan, Islannin alumiinintuotanto kohoaa neljään prosenttiin maailman kokonaistuotannosta. Alumiiniteollisuudesta kuitenkin käydään suurta kamppailua koska luonnonsuojeliat eivät halua ”tuhota” islannin luontoa raskasmetalli tehtailla. He ovat taistelleet paljon rakentamista vastaan.

Yksi uusi alumiinitehdas on suunniteltu rakennettavaksi Helguvíkiin lähelle Keflavíkin kansainvälistä lentoasemaa ja yksi Pohjois-Islantiin. Samalla aiotaan laajentaa Norðurál-yhtiön alumiinitehdasta, joka sijaitsee Grundartangissa Hvalfjord-nimisen vuonon rannalla Reykjavikin pohjoispuolella. Sama koskee Alcan-yhtiön tehdasta, joka sijaitsee Straumsvíkissä Reykjavikin lähellä. Muita tärkeitä teollisuuden aloja ovat energia, bioteknologia ja ohjelmointi. Tietokone- eli ict-ala onkin islannissa kovassa nousussa.

Lähteet:

http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/talous/

http://www.analysnorden.org/analysnorden/artikkel.asp?id=379

http://www.peda.net/verkkolehti/ee/82/mantsalariihimaen?m=content&a_id=21

Aulamo, Lotta. Islanti elokuvamaana

Islantilainen elokuva omaa yllättävänkin pitkän historian. Maan oma elokuvatuotanto alkoi jo vuonna 1920, kun Islannissa kuvattiin Borgin suvun tarina –niminen elokuva (Borgslægtens historie). Islantilaisen luonnon jylhyys ja kauneus on inspiroinut elokuvantekijöitä ympäri maailmaa.

Islantilaisen nykyelokuvan matka maailmalle

Kansainväliseen tietoisuuteen islantilainen elokuva on noussut vasta vuoden 1980 jälkeen. Suurin osa islantilaisista elokuvista suunnitellaan ensisijaisesti islantilaisille ja vasta sen jälkeen muulle maailmalle. Harva elokuva siis onkaan vain yritys kopioida amerikkalaista valtavirtaelokuvaa ja Hollywoodin miljoonabudjetteja. Ehkä juuri siksi islantilainen elokuva onkin alkanut kerätä yleisöä maailmalla eri elokuvafestivaaleilla. Vaikuttaa siltä, että islantilaisen ja suomalaisen elokuvan tilanne on samankaltainen.

Nykyisistä  elokuvantekijöistä Euroopassa ja Pohjoimaissa tunnetaan  muun muassa Fridrik Thor Fridriksson, joka on vieraillut Rauman elokuvafestivaaleilla ja  jonka useasti palkittu, sekä Oscar-ehdokkaana ollut elokuva Luonnon lapset on esitetty Suomenkin televisiossa. Samaisen ohjaajan Kaikkeuden enkelit elokuvan pääosaa esitti tällä hetkellä kansainvälisesti arvostetuin islantilainen näyttelijä, Ingvar E. Sigurðsson. Ingvar on ollut ehdolla sekä European Actor 2000 –maininnan että islantilaisen Edda Awardin saajaksi.

Toinen kansainvälistä arvostusta elokuvistaan saanut islantilainen on Hrafn Gunnlaugsson, joka on ohjannut muinaiseen Islantiin ja Skandinaviaan sijoittuvan spektaakkelimaisen Viikinki-trilogian. Epookkielokuvien lisäksi Gunnlaugsson on tehnyt myös nykypäivään sijoittuvia kuvauksia. Hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2003 valmistunut ja suomalaisille tutuin elokuva Opinberun Hannesar (Hanneksen ilmestys). Se on kafkamainen tarina valtion tarkastusvirastossa työskentelevästä Hanneksesta, joka kadottaa tietokoneensa mukana myös oman henkilöllisyytensä.

Hrafn Gunnlaugssonia pidetään auteur-ohjaajana. Auteur– ohjaaja toimii elokuvissaan itsenäisenä ja voimakkaana taiteilijana, jonka töistä erottaa ohjaajan persoonallisen ja omakohtaisen jäljen.  Suomalaisista ohjaajista mm. Aki Kaurismäki on tällainen ohjaaja. Hän käsikirjoittaa, ohjaa, tuottaa ja joskus leikkaakin omat elokuvansa.

Edda Award ja ÍKSA

Edda Award merkitsee islantilaisille samaa kuin Jussi-gaala meille suomalaisille. Eddalla palkitaan vuosittain mm. paras islantilainen kokoillan elokuva sekä lyhytelokuva, dokumentit ja musiikkivideot, parhaat mies- ja naispääosat ja parhaat ohjaajat. Palkinnot jakaa ÍKSA, The Icelandic Film and Television Academy, joka perustettiin vuonna 1999, jolloin jaettiin myös ensimmäiset Edda-palkinnot. Edda Award on islannissa huippusuosittu, sitä katsoo vuosittain jopa 60% koko väestöstä. Mielenkiintoista on huomata, että palkinnon nimi juontunee islantilaisesta (skandinaavisesta) mytologiasta.

Uusi sukupolvi – Dagur Karí

Yksi Edda-palkintoja kahminut on Dagur Kari, Pariisissa syntynyt, mutta lähes koko elämänsä Islannissa asunut ohjaaja. Kolmekymmentäneljävuotiaan miesohjaajan luovuus on saattanut kulkea suvussa, sillä hänen isänsä on kuuluisa islantilainen kirjailija, Pétur Gunnarsson. Koulutuksensa elokuva-alalle Karí hankki Tanskan kansallisessa elokuvakoulussa Kööpenhaminassa, josta valmistui vuonna 1999. Ehkä juuri tanskalaisen koulutuksensa vuoksi Karí on pyörinyt myös  Tanskassa aloitetun dogma-elokuvan piireissä.  (Dogma- elokuva on mahdollisimman puhtaaseen ja vain elokuvan sisällön kannalta olennaisiin asioihin keskittyvä taiteellinen suuntaus.)

Dagur Karín ensimmäinen ja tunnetuin pitkä elokuva oli Noí Albínoí (2003), joka menestyi hyvin sekä kotimaassaan, että ulkomailla. Debyytti voitti yhteensä 20 elokuvapalkintoa ympäri maailmaa. Ohjaamisen lisäksi Karí sävelsi elokuvaan myös musiikin yhdessä Slowblown-nimisen yhtyeensä kanssa. Hänen lisäkseen orkesteriin kuuluu toinen islantilainen, Orri Jónsson. Jo ennen Noín tarinaa oli Karí työskennellyt musiikkivideoiden parissa ja tehnyt elokuvakoulun päättötyönään palkitun lyhytelokuva Lost Weekend. Tällä hetkellä hän työstää The Good Heart elokuvaa, jonka näyttelijöihin kuuluu muusikko Tom Waits.

Noí Albínoí – tarinoita kylmästä maasta

Elokuva Noí Albínoí on tragikoominen, mutta lämminhenkinen kertomus Noí-nimisen nuorukaisen elämästä, ajatuksista ja toiveista. Noí asuu isoäitinsä ja isänsä kanssa pienessä, lumisessa ja syrjäisessä islantilaisessa kylässä, vanhan tulivuoren kupeessa. Noí on lopen kyllästynyt koulunkäyntiin, vaikka koululla vieraillut psykiatri onkin todennut Noín olevan älykkyydeltään jopa ihmelapsen tasoa. Tämä ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa nuorta miestä ja lopulta hänet erotetaan koulusta, kun hän viimeisenä temppunaan tuo tunneille ”sijaisekseen” kasettinauhurin.

Eräänä päivänä Noí tapaa huoltoasemalla kauniin tytön, tutun kirjakaupanpitäjän tyttären, Íriksen. Noí rakastuu ja unelmoi karkaavansa yhdessä Íriksen kanssa lämpimämpiin maihin, pois kylmästä ja syrjäisestä Islannista. Samaan aikaan hän koettaa tulla toimeen alkoholisoituneen, elämäänsä pettyneen, mutta kiltin isänsä kanssa. Noín isoäiti hakee apua paikalliselta hitsari-ennustajalta Gylfiltä ja pyytää tätä ohjaamaan Noíta oikealle alalle, koska ”poika ei ole yhtään akateeminen”.

Gylfi suostuu, mutta pahaksi onneksi ennustus ei sisälläkään mitään tavanomaista. Noín ennustus on täynnä kuolemaa. Noi ei halua uskoa tätä, vaan pakenee trooppisiin unelmiinsa omassa salaisessa pakopaikassaan talon vanhassa kellarissa.

Vaikka Noín elämä saattaa kuulostaa ankealta ja virikkeettömältä, sitä se ei kuitenkaan kokonaan ole. Pienen kylän asukkaat ovat järkeviä sekä rauhallisia ihmisiä, ja he kohtelevat Noíta monesti hyvin ystävällisesti ja ymmärtäväisesti, vaikkei hän sitä itse aina huomaakaan. Noílla ei ole helppoa, mutta hän ei ole myöskään sorrettu.

Elokuvan loppu alkaa oikeastaan jo siitä, kun Noí saa kuulla kohtalokkaan ennustuksensa. Hän hermostuu ja pelästyy pahanpäiväisesti, minkä seurauksena jättää siltä seisomalta uuden työnsä haudankaivajana ja lähtee ryöstämään paikallista pankkia. Ryöstö ei onnistu, sillä Noíta ei onneksi oteta vakavasti. Lopulta hän nostaa kaikki rahansa, ostaa uuden puvun, varastaa auton ja lähtee pyytämään Íristä karkaamaan kanssaan Havaijille, kuten oli suunniteltu. Ìris ei kuitenkaan suostu lähtemään mukaan ja Noí saa nukkua yönsä putkassa. Kotiin palattuaan Noí sulkeutuu maanalaiseen piilopaikkaansa entistä masentuneempana. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin, kun suuri lumivyöry hautaa Noín kodin alleen ja poika jää loukkuun kellariin. Hänet pelastetaan, mutta pian hänelle valkenee, mitä todella on tapahtunut. Noín kaikki läheiset, isoäiti ja isä, Íris ja hänen isänsä, Noín ystävä ja monet muut, ovat kuolleet ja Noí on jäänyt aivan yksin. Rauhallinen elokuva saa shokeeraava lopun, jollaista katsoja ei odottanut.

Elokuva on kaunis ja melankolinen tarina, joka hämmästyttää ja pitää katsojan otteessaan hyvillä henkilöhahmoilla, juonella ja hienolla ympäristöllään. Elokuva henkii ”kaurismäkeläisyyttä”, jonka suomalainen voisi ehkä tunnistaa. Noí Albínoí on sykähdyttävä elokuvaelämys aivan sellaisenaan, ilman sekuntiakaan väkivaltaa tai lisätehosteita.

Lähteet:

Islannin Helsingin suurlähetystön kotisivut

http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/kulttuuri/elokuva/

Icelandic Film Centre kotisivut

http://icelandicfilmcentre.is/

ÍKSA ja Edda award

http://icelandicfilmcentre.is/Icelandic-Films/edda-awards/

Hrafn Gunnlaugsson: Wikipedia vapaatietosanakirja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hrafn_Gunnlaugsson

Dagur Karí: Internet Movie database

http://www.imdb.com

Wikipedia vapaatietosanakirja

Danakas, Linda. Geysirit

GEYSIRIT

 

Mikä geysir on ja miten ne syntyivät?

Geysirit on kuuma lähde, josta purkautuu säännöllisin väliajoin kuumaa höyryä. Geysirit syntyivät joko tulivuorten tai maanjäristysten seurauksena maankuoreen syntyneestä halkeamasta, josta vesi syöksyy maan lämmittämänä. Lähteitä voi muodostua edelleen , koska islannin maaperä liikkuu, muotoutuu ja uudistuu koko ajan. Vanhat geysirit saattavat lakata toimimasta, kuivua ja joihinkin syntyy uusia lähteitä. Maankuoren alla tapahtuu koko ajan muutoksia, jotka vaikuttavat pohjavesien liikkeisiin. Geysirejä on tällä hetkellä n. 700-1500 riippuen siitä lasketaanko mukaan pienimmätkin lähteet.

 

Kuinka lämmintä lähteiden vesi on, mistä on peräisin?

 Geysirien vesi on keskimäärin 70¤c . Onkaloon valuva vesi kuumenee vulkaanisen lämmön vaikutuksesta onkalon pohjalla . Vedenpaineen takia vesi ylikuumenee eli lämpö nousee yli 100 asteiseksi ja lopulta vesi alkaa kiehua.

 

Mikä vaikuttaa lähteiden purkautumiseen ja miten se tapahtuu?

Maanjäristysten tai tulivuorten seurauksena geysirit ovat olleet aktiivisempia. Näiden seurauksena maankuoreen tulee halkea, jossa pitää olla käytävä, mitä pitkin vesi pääsee purkautumaan. Kun maanalainen onkalo alkaa täyttyä ja se on tarpeeksi lähellä maapallon kuumia osia, alkaa vesi höyristyä onkalon pohjalla . Nosteen takia vesi purkautuu kovalla jyrinällä ylöspäin. Ensin höyry tulee aukosta, jonka jälkeen tulikuuma vesi suihkuaa ylös. Purkautumisen jälkeen paine laskee onkalossa ja siksi suihkuaminen loppuu kunnes onkalo täyttyy uudelleen vedellä ja höyristyy.

 

Purkautumisen vaiheet :

1. A) Pohjavesi täyttää onkalot, eli tapahtuu endogeeninen prosessi. Ilmiö, joka tapahtuu maankuoren alla.
   B) Magma/magman kaasut lämmittävät pohjavettä.(Magma= tulivuoresta purkautuvaa laavaa.) Muodostuu vesihöyryä. Tämän seurauksena osa kanavassa olevasta vedestä purkautuu vesipatsaana ulos.
   C) Osa purkautuneesta vedestä valuu takaisin altaaseen sekä samaan aikaan uutta kylmempää pohjavettä virtaa onkaloihin ja täyttää ne uudelleen. Tämän jälkeen tapahtuma voi uusiutua.

 

Miksi geysirit purkautuvat tietyn väliajoin?

esimerkiksi yhdysvalloissa Old Faithful purkautuu keskimäärin 90 minuutin välein, mutta vaihteluväli on suunnilleen puolesta tunnista yli kahteen tuntiin. Mitä rajumpi purkaus on, sitä kauemmin kestää, ennen kuin se purkautuu uudestaan.

 

Minkä kokoisia kuumat lähteet ovat?

Ne ovat erikokoisia. Esimerkkinä suuri Geysir (joka nykyisin ei ole toiminnassa). sen allas on 18 metriä leveä ja 1.3 metriä syvä. Altaan pohjasta lähtevä putki on 20 metriä pitkä, joka on 3 m leveä

 

Kuinka lähteitä hyödynnetään ja onko niistä haittaa?

Niitä hyödynnetään energialähteinä kasvihuoneisiin sekä kaukolämpöön. (Vihanneksiin, hedelmiin & kukkiin). Myös ulkona olevissa uimaloissa, joissa islantilaiset ovat tottuneet käymään monia kertoja viikossa. Vedessä on paljon mineraaleja, jotka täytyy puhdistaa ennen lämminvesijohtoverkostoon liittämistä. Puhdistus prosessin jälkeen syntyvää vettä voidaan käyttää terveyskylpemiseen ja sen sanotaan auttavan esim. Ihotauteihin. Terveydellisistä vaikutuksistakin on näyttöä. Joiltakin kuumavesialueilta löytyvää rikkiä voidaan hyödyntää teollisuudessa. Lähteistä ei ole haittaa, mutta rikin haju voi olla melko voimakas lähteiden lähellä, mikä saattaa olla hieman kuvottavaa.

 

Onko kuuma lähde ja geysir sama asia ja mitä sana geysir tarkoittaa?

Kyllä on. Geysirillä tarkoitetaan lähdettä, joka suihkuaa metrien korkeuksiin. Vanhan Geysirin mukaanhan kaikki muutkin lähteet ovat saaneet nimityksensä.

 

Tunnetuimmat  geysirit?

Tunnetuimmat geysirit ovat Islannin Iso-Geysir & Yellowstonen Old Faithful. Iso-Geysir sijaitsee 90km Reykjavikista koilliseen & purkautuu 80-90 min välein, jolloin vesipatsaan korkeus on 30-35m & 24-30 tunnin jaksoin tapahtuu kuitenkin suurempi purkaus, jonka korkeudeksi on mitattu jopa 70 metriä. Old Faithful on yksi maailman kuuluisimmista geysireistä. Se sijaitsee Yellowstonen kansallispuistossa. Lähteestä purkautuu 14 000- 32 000 litraa kiehuvaa vettä, 30 -55 metrin korkeuteen, 1,5-5 minuutin ajan ja 65 -92 minuutin välein. Turistit pääsevät seuraamaan purkauksia.

Harry Woodward laski matemaattisen yhteyden purkausajankohtien välille vuonna 1938. Puistossa sijaitseva Steamboat-geysir on Old Faithfulia suurempi, mutta se purkautuu epäsäännöllisemmin. Purkauksien säännöllisyyden vuoksi Old Faithful on yksi Yellowstonen suurimmasta vetonauloista.

Sana geysir tarkoittaa suomeksi hyödyntämätöntä tai valjastamatonta suihkua, mutta Gummeruksen Islantikirja väittää sen tarkoittavan ”se joka suihkuttaa”.

Lähteet:

Geysir purkaa paineita. Tieteen kuvalehti 15/2002, sivu 11.

http://www.tieteenkuvalehti.com/Crosslink.jsp?d=157&a=1219&id=7875_8

Kuumat lähteet. Peda.net. Islantiprojekti

http://www.peda.net/en/magazine/ee/82/riihimakkee?m=content&s_id=14

Geysir

http://www.feinix.fi

Haapala, Jenni. Herkkuja satujen saarelta, Islannista

HERKKUJA SATUJEN SAARELTA, ISLANNISTA

Islanti on nykyaikainen maa nykyaikaisessa maailmassamme, vaikka kansalaisille onkin todella tärkeää säilyttää omat perinteensä ja ehkäpä tärkeimmät omat perinneruokansa.   Islannissa ei nälkä pääsekään ihan heti yllättämään, sillä oli kylmä tai kuuma, kesäpäivä viidentoista plus asteen rajoilla tai pakkaspäivä 38 asteen miinuksella ruoka maistuu aina. Tarjolla on jos monen moista eksoottista maisteltavaa, tarjonta ylettyy lampaan päistä ehkäpä jopa vielä erikoisempaan mädätettyyn hain lihaan.  Mahtaisiko maistua? Ei ehkä kuulosta kovin miellyttävältä ja islantilaiseen ruokaan totuttelu vie aikansa. Ilman näitä monia ja erikoisia ruokaperinteitä Islanti ei olisi ihan oma itsensä, vaikka perinteet meinaavatkin joskus hukkua Thousand Islands- kastikkeen joukkoon. Ruoanlaitto on monelle perheelle tärkeää islannissa, monet niistä syövät joka päivä yhdessä, noin kello seitsemän illalla.

Matvis, Islantilainen yhdistys ruokatuotannossa ja ravintola-alalla työskenteleville tekee yhdistystoimintansa lisäksi paljon töitä sen eteen että Islannissa saataisiin monipuolista ja kulttuurillisesti rikasta ruokaa. Yhdistyksen toimintaan kuuluu myös koulutuksen järjestäminen.

Kalaa, suoraan Atlantilta

Islantilainen vientikauppa antaa muille maille mahdollisuuden maistaa ”ruokaa suoraan luonnosta”, niin kuin markkinointiväen iskulause kertoo.  Tuoreita raaka-aineita joilla on korkea laatu, ihmisille jotka vaativat luksusta.  Kala ja kalatuotteet ovat Islannissa tärkeimmät vientituotteet, Islantihan kalamaana tunnetaan. Kalaa saadaan 200 meripeninkulman aluevesirajalla ja jopa 95% kalansaaliista menee joidenkin muiden, kuin islantilaisten ruokapöytiin.  Tärkeimmät kalat ovat turska (totta kai, vaikkei islantilaiset olekaan siihen kovin mieltyneitä). Molva, kolja, joka on ehkäpä suosituinta islantilaisten keskuudessa; perhepäivällisillä tarjottuna, lapsille välipalana ja melkein miten vain. Tärkeimpiä ovat myös seiti, hai, puna-ahven ja erilaiset kampelat. Makeanveden kaloja ovat taimenet ja lohi joita tarjotaan usein hienompaa ruokaa haluttaessa. Ja kukapa ei nyt olisi kuullut islantilaisesta sillistä. Hylje ja valas taas kuuluvat hieman harvinaisempiin meren antimiin.  Ei ainakaan ihan heti löydy mitään sellaista merestä ravinnoksi kelpaavaa raaka-ainetta josta edes joku ei voisi pitää.  Kalasta käytetään kaikki syötäväksi kelpaava, lihat sekä sisälmykset, ruodot saattavat kuitenkin hieman kiemurrella kurkussa. Äyriäisten käyttö Islannissa on vähäisempää, hummeri on kuitenkin erityisen suosittua ”hienomman väen” herkkua. Simpukoitakin löytyy jo monen ravintolan ruokalistalta. Yleensä islantilaiset syövät kalaa suurin piirtein kaksi kertaa viikossa. Kala ei kuitenkaan ole jokaisen islantilaisen lempiruoka.

Tässä on yksi esimerkki Islantilaisesta kalaruoasta ja kuten huomataan kaikessa eivät valmistusmenetelmät ole niin mutkikkaita, mutta ruoka on kuitenkin  suussa sulavaa sitä maistaneiden mukaan

 

Gratinerud ysuflök i piparrotsósu

Piparjuuren makuinen kalagratiini

500 g keitettyä ruodotonta kalafileetä esim. koljaa

4 rkl voita

4 rkl vehnäjauhoja

2 dl kalalientä

2dl kulutusmaitoa

suolaa ja pippuria

100g tuorejuustoa

2-3 rkl raastettua piparjuurta

2 munaa

korppujauhoja

 

Leikkaa kala haarukkapaloiksi. Valmista voista, vehnäjauhoista, kalaliemestä  ja maidosta paksu kastike, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää juusto ja piparjuuri ja sekoita, kunnes juusto on sulanut. Erota munien keltuaiset ja valkuaiset, sekoita keltuaiset kastikkeeseen ja kääntele kalapalat sekaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripota korppujauhoja pinnalle. Gratinoi ruoka 200-asteisessa uunissa kiinteäksi ja kullankeltaiseksi n. 30 minuuttia. Tarjoa kalagratiini paahtoleivän ja voin kanssa.

 

Maanviljelystä ja lihatuotteita, ehkäpä myös kasviksia

Myös maanviljelyksin tuotteita, lihaa sekä juustoa viedään Islannista maailmalle. Liharuokina tarjoillaan suurimmaksi osaksi lammasta ja karitsaa, joista myös käytetään lähes kaikki, toki ei villaa eikä ihan kaikkia sisäelimiäkään. Kivekset ja aivot ovat kuitenkin perinteisiä Islantilaisia herkkuja. Kivekset laitetaan verkkoon, keitetään ja pistetään painon alle happamaan heraan kolmeksi kuukaudeksi. Sitä harvemmin kuitenkaan valmistetaan kotona, enimmäkseen ravintoloissa. Karitsan lihaa ainoastaan kuivataan, kokonaan kuivaksi tai puolikuivaksi, karitsan päitä ja sorkkia taas puolestaan keitetään ja kärvennetään. Joulusylttykin on valmistettu karitsasta, sen päänlihoista. Nautoja Islannissa tarjotaan vähemmän, pienestä nautakarjasta saatava liha on joka tapauksessa ensiluokkaista. Sianlihaakaan ei käytetä kovin paljon ja uskonnollisten syiden takia myöskään hevosenlihaa ei syödä.  Ruokalistalla tarjoillaan myös poroja, erilaisia lintuja ja broileriakin jossain määrin. Islantilaiset kasvattavat melkeinpä kaikkia Pohjoismaissa tavattavia kesyjä lintuja ja linturuuat valmistetaan samoin tavoin kuin muuallakin. Kasvikset ja muut vihannekset tulevat suurimmaksi osaksi ulkomailta.

Maistiaisia jälkiruokapöydästä

 

Jälkiruoat ja leivonnaiset ovat myös aivan omaa luokkaansa. Jälkiruokakulttuurikin on kuitenkin ruvennut jo länsimaalaistumaan. Leipominen tapahtuu Islannissa hieman eritavoin kuin meillä suomessa. Esimerkiksi leivän kypsennys  tapahtuu kuumassa hiekassa ja kuumissa lähteissä. Perinteisiä erikoisuuksia ovat mm. Laufarbraudit eli hauraat pitsikakut jotka aivan sulavat suussa, sillä ne on valmistettu sulatetussa ihrassa. Islantilaiset käyttävät mielellään variksenmarjoja moneen tarkoitukseen esimerkiksi mehustamiseen ja hillon tekemiseen.  Siispä tässä vielä yksi islantilainen ruoka ohje, variksenmarja hyytelöpaistos eli Bökud skyrkaka med krækiberja-hlaupi.

 

Variksenmarjahyytelö

Paistotaikina

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl hienoa sokeria

100 g voita

1 munankeltuainen

Täyte

100 g skyriä (me voimme korvata sen maustamattomalla kermaisella tuorejuustolla)

2 munaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina

1 dl hienoa sokeria                                                                                                                                                                                 ½ sitruunan raastettu kuori ja mehu                                                                                                                                                   1 dl maitoa                                                                                                                                                                                               1 dl kuohukermaa                                                                                                                                                                                     3 rkl vaaleaa maissisuurustetta

Hyytelö

2 dl variksenmarjamehua                                                                                                                                                                        3 liivatelehteä

Nypi taikinaan tarvittavat ainekset tai sekoita yleiskoneessa kiinteäksi taikinaksi. Pane taikina lepäämään jääkaappiin puoleksi tunniksi ja kauli se sitten ohueksi levyksi. Vuoraa taikinalevyllä vuoka, jonka halkaisija on n. 24 senttiä. Paina leivinpaperi taikinalevyn päälle ja esipaista 10 minuuttia 150-asteisessa uunissa. Ota paistopohja pois uunista, poista paperi ja nosta uunin lämpö 180 asteeseen. Sekoita täytettä varten keltuaiset, tuorejuusto, sokeri, sitruunan kuori, mehu, maito ja kerma ja myös maissisuuruste.  Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. Kaada taikina paistopohjaan ja paista uunin alimmalla tasolla kunnes täyte jähmettyy, n.15 minuuttia. Jäähdytä paistos vuoassa. Liota liivatelehdet, purista vesi pois ja sulata ne pariin ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Sekoita liivateseos mehuun ja jäähdytä, kunnes mehu alkaa hyytyä. Levitä hyytelö paistoksen pinnalle ja pane kylmään jähmettymään. Paistos sopii myös pakastettavaksi.

 

Ravintoloita moneen makuun

Islanti on monella tapaa rikas, myöskin ravintolamaana, vaikka asukkaita ei olekaan hirveästi. Ruokapaikkaa löytyy jos monenmoista. Suurin osa ravintoloista tekevät perinteisiä islantilaisia ruokia ja laittavat joukkoon kansainvälisiä vaikutteita jolloin tarjonta on monipuolisempaa. Kaikkialla ravintoloissa on korkea laatu.                                            Islannissa on myös monia erikoisempiakin ruokapaikkoja, ei välttämättä ruokalistoiltaan vaan paikasta missä ne sijaitsevat, esimerkiksi Perlanissa, pyörivä ravintola lähellä Reykjavikia, futuristisen vesitornin huipulla. Niin korkealta näkee kauas Atlantille. Toinen erikoinen ravintola on tunnettu erikoisesta ruokalistasta, Fjörukráinissa (Kaukaisessa krouvissa) Hafnafjöfurissa. Tuossa viikinki painotteisessa paikassa saa syötäväkseen perinteistäkin perinteisempiä islantilaisia ruokia, kuten kuivattua kalaa, graavattua haita, pääsylttyä ja muita meille suomalaisille ja monille muillekin tuntemattomia perinneruokia. Ruoan kanssa voi kulauttaa kurkkuunsa vaikka Brennviniä, toiselta nimeltään Svartedauden (Musta kuolema). Reykjavikissä ja sen lähialueilla on monia erilaisia ravintoloita joissa on todella monipuolinen tarjonta, mutta kun mennään hieman kauemmas pienempiin kaupunkeihin tarjonta vähenee, mutta ruoka on silti laadukasta. Pikaruokapaikkojakin löytyy Amerikkalaistumisen myötä Islannista runsaasti.

 

Muinaiset viikingit ja heidän herkkunsa

Muinaisten viikinkien ruokavalio ei paljoa poikkea nykyisestä islantilaisesta ruokakulttuurista. Se onkin vähän kuin kivijalkana moniin nykyaikaisiin ruokiin. Kalaa syötiin paljon, yleensä graavattuna, koska silloin se säilyi. Viikingit söivät lihaa runsaasti, mm. sikaa ja lammasta kuten nykyäänkin. Liha saatiin säilymään hyvin esimerkiksi kuivaamalla. Toisin kuin nykyislantilaiset viikingit söivät myös hevosenlihaa. Valaan- ja hylkeenlihaa syötiin myös, sekä hirviä, karhuja ja peuroja. Riistaeläimien lihoista ja verestä valmistettiin makkaraa jota syötiin myös melko paljon.                       Juustoakin syötiin, mutta se oli ylellistä. Joten luonnollisesti mitä enemmän erilaisia juustoja juhlissa tarjottiin sitä rikkaampi talo oli.

Kasvisten syönti ei ollut kovin runsasta. Vehnästä, rukiista sekä ohrasta ja kaurasta valmistettiin leipiä. Tuohon aikaan karkkejahan ei ollut, joten niiden sijasta syötiin muuta, esimerkiksi hunajaa ja pähkinöitä. Perunaa ei syöty, vaan sen sukulaista naurista.

Juomiakin oli jos monenlaisia, olutta, jota oli helppo valmistaa jonka takia sitä myös juotiin paljon. Maitoa, viiniä ja simaakin juotiin muttei kovin paljon.                                                                                                                                                              Ruoka valmistettiin yleisimmin paistamalla, kattilassa tai avotulella sekä keittämällä. Leipää paistettiin kuumissa lähteissä kuten nykyäänkin.                                                                                                                                                                             Joitakin mausteitakin viikingeillä oli käytössään; suolaa, maustekasveja mm. timjamia, ruohosipulia, nokkosta, kuminaa, minttua myös valkosipulia ja sinappia.                                                                                                                           Viikingeillä ei kuitenkaan ollut kaikkea, heiltä puuttui monia ruoka-aineita, kuten kahvi, porkkana, pippuri, peruna ja vahvat alkoholijuomat, kuitenkin jossain muualla niitä jo oli.                                                                                                       Viikingit pesivät kätensä aina ennen ruokailua jota muiden kansojen keskuudessa pidettiin ehkäpä  hieman outonakin tapana. He söivät kaksi ateriaa päivässä dagverðr (aamuateria) ja nátteverðr (yöateria).

 

Islantilaisia juhlia

Islannissa vietetään monenlaisia juhlia ja niihin kuuluu tietenkin hyvä seura ja erittäin hyvä ruoka. Tärkeimpiä juhlia on ainakin pääsiäinen joulu ja Þorri.

JOULU

Monet islantilaiset, erityisesti perheet juhlivat joulua läpi koko joulukuun. Lapsilla on omat joulukalenterit, joista he saavat joka päivä pienen lahjan, joulukuun 1. päivästä jouluaattoon asti. Toiset lapset taas voivat saada ”kenkälahjoja” jouluveikoilta. Jouluveikot ovat islantilaisten uskomusten mukaan noitia, niiden tiedetään varastelevan ja tekevän erilaisia kepposia joulun aikaan. Kaikki mahdolliset tilaisuudet käytetään jouluruokien syömiseen, juomiseen ja juhlimiseen. Islantilaiset ovat ottaneet paljon jouluun kuuluvia tapoja myös muilta kansoilta.                                                  Islantilaiseen joulu(ruoka)perinteeseen kuuluu mm. Ravintoloiden järjestämät joulubufetit, joissa tarjotaan tietenkin erilaisia jouluruokia. Ihmisillä on tapana käydä kolme kertaa ennen joulu bufetissa; työkavereiden, ystävien ja perheen kanssa. Jouluaattona monet islantilaiset syövät savustettua sianlihaa, hanhea, riekkoa tai poroa. Joulupäivänä syödään savustettua karitsaa. Monet ihmiset keittävät sitä päivää ennen ja syövät sen lisukkeena kylmiä perunoita, valkoista kastiketta ja vihreitä herneitä.                                                                                                                                                              Jouluglögi valmistetaan yleensä samalla tavalla kuin muuallakin. Glögi on siis Skandinaavinen termi kuumalle ja maustetulle viinille, mutta sen valmistukseen voidaan käyttää myös vodkaa. Islannissa sitä juodaan usein viimeisenä työpäivänä ennen joulua. Toinen perinteinen joulujuoma on jouluolut, joka on valmistettu appelsiinista ja maltaasta, se on alkoholitonta.

PÄÄSIÄINEN

Pääsiäinen, jota Islannissa juhlitaan usein pidempään kuin joulua. Islantilaisilla ei kuitenkaan ollut monia pääsiäiseen kuuluvia perinneruokia. Vanhoina aikoina tuore ruoka oli vähissä ja pääsiäissunnuntaisin tarjoiltiin puuroa,      joka oli yleensä valmistettu ohrasta. Jotkut pitävät nykypäivän perinteenä syödä suklaisia pääsiäismunia. Pääsiäisenä monet syövät sianlihaa ja karitsaa, kuten myös uudenvuoden aattona.

ÞORRI

Juhlitaan kerran vuodessa helmikuun alussa. Se on todella vanha ja tuohon aikaan ilmestyy ruokakauppoihin monia outoja ruokia, kuten hapatettuja pässinkiveksiä, haggista, joka on paistettu lampaan mahalaukussa ja täytteenä käytetään usein lampaan muita sisäelimiä ja kaurahiutaleita ym. Se muistuttaa lähinnä pippurista pyttipannua. Myös lampaanpäitä, kuivattua kalaa ja mädätettyä hain lihaa, joita kuitenkin syödään ympäri vuoden. Ruoka on hapatettu koska siten se saatiin ennen vanhaan säilymään paremmin.

Mädätettyä hain lihaa valmistetaan siten, että tuoretta hain lihaa haudataan maahan 1-3 kuukaudeksi. Tämän juhlan aikoihin juodaan myös aikaisemminkin mainittua Brennviniä.

Tietoni ja taitoni olen saanut useastakin paikasta…

 

www.isholf.is

Löytyy tietoa ja reseptejä jos monen moisesta islantilaisesta perinne ruoasta ja hieman muustakin.

www.katajala.net/viikinkiaika

Opastaa hyvin viikinkien elämäntapoihin ja kertoo myös selkeästi asiat.                         Muut tietoni olen saanut kirjasta nimeltä ’Pohjolan Herkut – Makumatka Pohjolan pitopöytiin’ jonka ovat kirjoittaneet Bengt Sjöström sekä Arne Brimi.

Sen lisäksi olen saanut sähköpostia oikealta asiantuntijalta, islantilaiselta opettajalta.

Hamppula, Anna. Islanninhevosen historia

Islanninhevoset

 

1. Islanninhevosen historiaIslanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Se on ollut puhdasrotuinen lähes tuhannen vuoden ajan. Islannin käräjillä säädettiin 900-luvulla laki jossa kiellettiin hevosten tuonti maahan. Vielä nykyisinkään hevosia ei saa viedä Islantiin lainkaan. Vanhojen lähteiden mukaan yli tuhat vuotta sitten Pohjois-Euroopassa eli hevosrotu, jonka nimeksi on annettu ”Equus scandinavicus” ja tämän puhtaat jälkeläiset elävät Islannissa.Islanninhevosen synty
   Islanninhevonen tuli Islantiin  800-luvulla viikinkien mukana lähinnä Norjasta ja Brittein saarilta. Koska se on säilynyt puhdasrotuisena, sillä on erikoispiirteitä, jotka ovat hävinneet muilta Euroopan hevosroduilta viimeisen viiden vuosisadan aikana. Yksi sen erityispiirteistä on töltti, joka on sille ominainen askellaji.

   Islanninhevoset olivat ennen auton tuloa ainoa kulkuneuvo ja lampaita paimennetaan vieläkin islanninhevosten selästä. Islanninhevosen tarve on vähentynyt koneellistumisen takia, mutta matkaratsastus  Islannissa on nykyisin hyvin suosittua islantilaisten ja turistien keskuudessa.

   Islanninhevosen kasvatus
   Islannissa on islanninhevoskasvatuksella pitkät perineet ja hevoset kasvatetaan vapaina laumoissa. Islanninhevoset ovat kotimaassaan arvostettuja  ja tarpeellisia eläimiä. Islanninhevosia myös kasvatetaan edelleen lihantuotantoon. Islannissa hevoskasvatus eroaa siten, että kasvattajalla on enemmän valtaa päättäessään, miten jalostaa hevosiaan.

   Islannissa oli vuonna 1993 arviolta 76 000 islanninhevosta, joista aikuisia oriita oli n. 600, tammoja 26 000 ja loput nuoria hevosia ja varsoja. Hevospopulaatio on kasvanut Islannissa huomattavasti ja sen seurauksena on jo liikaa eläimiä ja maita ylilaidunnetaan.

   Islanninhevosten kasvatus ja tuottaminen on merkittävä vientituote Islannille. Viime vuosian hevosia on myyt ulkomaille n. 2000 pääasiassa Saksaan ja Ruotsiin.
   
   Islanninhevoset Suomessa
   Suomessa islanninhevosia on n. 2000, joista Suomen Hippos ry:n rekisterissä on n. 900. Islanninhevonen soveltuu monenlaiseen käyttöön, mutta jotkut vahvan temperamenttinsa vuoksi tarvitsevat kokeneemman ratsastajan.  Islanninhevosia käytetään mm. harraste-, että kilparatsastukseen, vaellus-, ja matkaratsastukseen ja perhe-, sekä terapiaratsuna.  Suomessa islanninhevostalleja on n. parikymmentä, joista osa on erikoistunut retkiin ja vaelluksiin ja toisissa opetetaan myös askellajiratsastusta. Islanninhevosen kuuluu siis olla käyttötarkoituksesta riippumatta yhteistyöhaluinen, iloinen, eteenpäinpyrkivä ja kevyt ratsastaa.

   Suomen Islanninhevosyhdistyksen (SIHY) rekisterin mukaan Suomessa islanninhevosia on huomattavasti enemmän, mikä johtuu kai siitä ,ettei kaikkia harrastehevosia rekisteröidä. Suomen Islanninhevosyhdistys on perustettu vuonna 1982 ja vuonna 1998 siihen kuului n. 380 jäsentä. Suomen Islanninhevosyhdistys on FEIE:n ja Suomen Ratsastajainliiton jäsen.

   2.Islanninhevosen ominaispiirteet

   Islanninhevosen ruumiinrakenne
   Islanninhevonen on pienikokoinen, terve ja vahva hevonen. Sen säkäkorkeus on n. 135cm. Pienimmillään se on n. 150cm ja suurimmillaan n. 150cm. Islanninhevosilla on suurehko, mutta hienopiirteinen pää, lyhyt kaula, syvä ja vahva runko,  keskipituinen selkä ja vahva takaosa, lautanen pitkä, luisuhko ja lavat ovat melko pystyt. Nykyisin jalostustavoitteena on melko pitkäjalkainen, kevytrunkoinen, atleettisen näköinen, mutta sopusuhtainen hevonen, jolla on vahvat kaviot ja jalat sekä kaunis ja ilmeikäs pää.

   Islanninhevosen jalostuksessa tulee huomioida myös ratsastusominaisuudet. Tärkein ominaisuuksista on hyvä töltti, sen jälkeen tulevat eteenpäinpyrkimys ja passi. Sen tulisi ratsastettaessa olla ryhdikäs ja liikkua hyvässä muodossa.

   Islanninhevosen värit
   Islanninhevonen on yksi maailman värikkäimmistä hevosroduista. Perusvärejä on kolme: rautias, ruunikko ja musta.

   Perusvärit:
   Rautias: Peitinkarva on erivivahteisen ruskea ja usein myös selvästi punertava, jouhet ja jalat voivat olla muuta karvaa vaaleammat. Varsa on todellista väriään vaaleampi syntyessään, kaviot myös vaaleammat ja tummuvat iän myötä.
   Ruunikko: Peitinkarva on myös erivivahteisen ruskea, mutta jalat ja jouhet ovat mustat. Ruunikolla saattaa olla vaaleat jalat syntyessään, mutta jouhissa on aina mustaa. Ruunikolla myös on usein jauhokuono sekä vaalea vatsa ja nivustaipeet.
   Musta: Peitinkarva musta, kaviot ja jouhet aina mustat. Varsa on syntyessään musta tai tummanharmaa.

   Erikoisvärit: Erikoisvärit  syntyvät, kun hallakko-, voikko-, hopea-, kimo-, päistärikkö- tai tobianogeeni muuttaa jotakin kolmesta perusväristä. Yleisimpiä erikoisvärejä aiheuttavat voikko- ja hallakkogeeni.
   Hallakkoja: Punahallakko, ruunihallakko ja hiirakko
   Voikkoja: Ruunivoikko, mustanvoikko, cremello, perlino ja smoky cream
   Kirjavia: Tobiano-kirjavuus, splashed white
   Hopeavärit: Hopeanruunikko, hopeanmusta

   Islanninhevosen terveys ja ikä
   Islanninhevoset ovat pitkäikäisiä usein hyvän terveytensä vuoksi. Ne kasvavat ja kehittyvät yleensä hitaasti,  joten hevosia koulutetaan vasta 4-5- vuotiaina. 7-8- vuotiasta hevosta pidetään vasta täysi-ikäisenä.

   Islanninhevonen on erittäin terve hevonen, joskin hoidolla on suuri vaikutus terveyteen. Islanninhevosella on hyvin korkea kipukynnys, joten sen hoidossa täytyy olla tarkkana: hevonen näyttää vasta silloin kipeältä, kun se on kriittisesti sairas. Rodussa esiintyy yleisesti kesäihottumaa ja kinnerpattia.

   Kesäihottuma johtuu hevosen allergiasta pistäville Culicoides- suvun polttiaisille ja se oireilee hankaamisena.
   Kinnerpatti taas on takajalkojen nivelrikkoisuutta, joka saa hevosen ontumaan. Kumpaakin sairautta voidaan hoitaa, mutta niitä ei voi kokonaan parantaa.

   Islanninhevosen askellajit
   Islanninhevonen erottuu muista hevosista sen askellajiensa perusteella. Muunrotuiset eurooppalaiset hevoset osaavat kolme perusaskellajia: käynnin, ravin ja laukan. Islanninhevoset osaavat niiden lisäksi  myös kaksi erkoisaskellajia: töltin ja passin. Jos hevonen taitaa käynnin, töltin, ravin ja laukan, sitä kutsutaan nelikäyntiseksi. Jos hevosen taas osaa kaikki viisi askellajia, se on viisikäyntinen. Jos tölttiä tai ravia islanninhevosella ei ole, se on kolmikäyntinen.

   Töltti: Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä hevosella ei ole liitovaihetta lainkaan, ja hevosella on aina vähintään yksi jalka maassa. Töltissä on erittäin mukava istua ja siinä on helppo ratsastaa pitkiäkin matkoja. Työtöltiksi  kutsutaan hidasta ja koottua tölttiä, nopeinta tölttiä kutsutaan taas lisätyksi töltiksi. Keskitöltti taas on suurin piirtein ravin tempoinen

   Passi: Passi on nopea kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen jalkapari käy maassa samaan aikaan. Askelten välissä on liitovaihe, jolloin yksikään jalka ei ole maassa. Ratsastettaessa passia tavoitellaan hyvää ja puhdasta tahtia, sekä mahdollisimman suurta nopeutta. Passi vaatii paljon taitoa ja kokemusta hevoselta ja ratsastajalta.

   Islanninhevosen luonne
   Islanninhevonen on ankarissa oloissa karaistunut kestämään enemmän kuin muut hevoset. Pehmeästä ulkomuodosta huolimatta se on sitkeä ja energinen ratsu. Se on myös rauhallinen ratsu, jonka kanssa kokematonkin ratsastaja voi lähteä vaellukselle. Yleensä islanninhevoset ovat kilttejä, herkkiä ja rohkeita. Yksilöeroja on kuitenkin paljon: kilparatsut voivat olla herkempiä ja vaativampia kuin harrasteratsut.

   3. Islanninhevosen lisääntyminen
   Islannissa lisääntymiskauden aktiivisuuteen oletettavasti vaikuttaa sekä luonnollinen valinta, että valojaksotus. Yleinen käytäntö islannissa on päästää ori vapaaksi tammalaumaan, jossa tammojen lukimäärä vaihtelee 5- 25 riippuen oriin iästä ja geneettisestä arvosta. Astutuskausi on rajoittunut selvästi myöhäiseltä toukokuulta heinäkuun lopulle, niin että varsat syntyvät varhain Islannin lyhyeeseen kesään.

   Islanninhevosen tiineys
   Islanninhevoset ovat erittäin hedelmällisiä. Tammat, jotka ovat iältään 6-19-vuotta ovat vähemmän hedelmällisiä, kuin tammat, jotka ovat keski-ikäisiä. On havaittu, että vapaana laiduntavat tammat varsovat aina 20 vuoden ikään saakka.

   Islanninhevosen tiineys kestää 11 kuukautta ja viikon, silti synnytys ei tapahdu aina kalenterin mukaan vaan tiineys voi kestää jopa vuoden. Jo kuukautta ennen laskettua aikaa voi ruveta tarkkailemaan varsomisen oireita. Merkkejä varsomisesta: tamman vatsa nousee, utareet turpoavat, lautaset muuttuvat kulmikkaiksi ja lihakset pehmenevät. Viimeisin merkki on vahatippojen ilmestyminen nisiin. On hyvä seurailla tammaa pari viikkoa ennen laskettua aikaa.

   Varsominen
   Islanninhevonen on hyvä synnyttäjä, kuitenkin aina jos varsominen tuntuu venyvän kannattaa soittaa eläinlääkärille. Varsan on tulisi päästä heti syntymän jälkeen päästä emänsä nisille. Tilannetta kannattaa seurailla kauempaa, sillä joskus tamma ei anna varsan imeä tai toiset hevoset ovat häiriöksi. Ensimmäiset maitotipat ovat varsalle tärkeitä.

   Varsat ovat emänsä seurassa ainakin kuusi kuukautta. Jos tammoja ei ole astutettu uudelleen, ei pidemmällekään imetykselle ole haittoja. Tammojen ruokintaan tulee kuitenkin kiinnittää huomiota, jotteivät ne laihdu liikaa. Varsinkin uudelleen astutettujen tammojen ruokintaa kannattaa huomioida, sillä liian laiha tamma ei suoriudu kahden varsan hoitamisesta ja silloin luomisen riski on suuri.  Tämän vuoksi tiineiden tammojen varsojen  vieroitus kuuden kuukauden iässä on perusteltua. Varsa kannattaa viimeistään tässä vaiheessa rokottaa jäykkäkouristusta vastaan ja madottaa uudestaan.

   Vieroitus sujuu helpommin jo varsa on ikätovereidensa kanssa. Ennen vieroitusta varsa tunnistetaan, mikäli se aiotaan rekisteröidä Suomen Hippokseen.

   Verkkolähteet:
   Tuura, Sari. Islanninhevosen erityispiirteet.

http:/ethesis.helsinki.fi/ julkaisut/ela/kliin/pg/tuura/islannin.html
www.hevosmaailma.net
www.islanninhevonen.net

Hirvikoski, Suvi ym. Edda, viikinkieepos

EDDA, VIIKINKIEEPOS

 

Merikarvian lukiolaiset keskittyvät vuoden 2008 kansainvälisessä projektissaan islantilaiseen kansanperinteeseen ja erityisesti skandinaaviseen jumaltarustoon. Osalla opiskelijoista on ollut tehtävänä tiivistää olennaisia taruston osia kaikkien luettaviksi.

Edda

Edda-runosto on koko Pohjolan aarre. Se on kirjallinen teos, joka kertoo muinaisen Pohjolan väen uskonnosta, tavoista ja elämänkatsomuksesta. Sana Edda tarkoittaa suurta isoäitiä, ja Eddan termi ”suuren isoäidin tarut” on ilmaus, jota käytetään kuvailemaan mahtavia tarinoita skandinaavisessa mytologiassa.

Edda-runot jakautuvat kahteen pääryhmään, sankarirunoihin ja jumaltarustoon, Runo-Eddaan ja Proosa-Eddaan. Viikinkien runoperinteestä koottu, 1670 säkeistöä käsittävä runomittainen vanhempi Edda eli Runo-Edda on syntynyt todennäköisesti vuosien 800-1200 välillä. Sen 1270-luvulla laadittu käsikirjoitus, Codex regius, löydettiin vuonna 1643 Islannista. Nuorempi Edda eli Proosa-Edda, myös Snorri-Eddaksi kutsuttu, on islantilaisen Snorre Sturlasonin noin vuonna 1220 kirjoittama neliosainen teos, jonka säilyneet käsikirjoitukset ja katkelmat ovat vuosilta 1300–1350.

Edda-runot ovat siis syntyneet eri aikoina. Myös niiden kielellinen asu ja sävy vaihtelevat. Väkivaltaisten ja julmien tarujen joukossa on myös kauniita ja herkkiä sävyjä. Eddan sankarien ja sankarittarien karuun arvomaailmaan kuuluu jumalten täydellinen kunnioitus, vilpittömyys sanoissa ja teoissa, soturien urheus ja kestävyys taistelussa sekä valan velvoitus. Myös uskollisuus omaa perhettä ja sukua kohtaan (verikosto) on moraalinen velvoite, jota suvun jäsenet eivät voi väistää.

Pohjolan sankarit ja sankarittaret ovat ehdottomia sekä vihassa että rakkaudessa. Heidän ajattelulleen on ominaista lapsenomainen puhtaus. He osaavat alistua traagisiin kohtaloihin ja antaa kaiken jumalten käsiin. Kaikki on heille ennalta määrätty : ”Ei kukaan elä iltaan yli nornain (kohtalottarien) tahdon.”

Saarni Yggdrasil

Skandinaaviseen mytologiaan kuuluu saarni Yggdrasil, Maailmanpuu. Saarni on kaikista puista suurin ja paras. Sen oksat levittäytyvät koko maailmaan ja kohoavat taivaan yli. Kolme juurta pitävät sitä pystyssä. Yksi juuri nousee taivaalle ja sen alla on kaivo, nimeltään Urdurin kaivo. Kaivon luona asuvat kohtalon jumalattaret (tai kohtalottaret). Kaivon luona on myös jumalten käräjäpaikka. Puun toinen juuri on Nifelheimissä, kuolleiden luona, ja sen alla on kaivo sekä lohikäärme. Kolmas juuri on huurretursaiden luona, missä ennen oli Ginungagap. Tämänkin juuren alla on kaivo, nimeltään Mimerin kaivo. Se on täynnä viisautta ja ymmärrystä. Saarnin oksistossa asuu monia eläimiä. Ylinnä on kotka, jonka silmien välissä istuu haukka. Orava juoksee runkoa pitkin ja kuljettaa vihan sanoja lohikäärmeen ja kotkan välillä. Myös neljä saksanhirveä pureskelee lehtiä oksistossa. Muinaisskandinaavisessa mytologiassa on kaikkiaan yhdeksän maailmaa; yhdeksän on pyhä luku.

 

Thor

Viikinkien jumalat ovat vaaneja, hedelmällisyyden, sadon ja luonnon jumalia, tai sitten aasoja, sodanjumalia. Odin oli jumalista korkein, ja hänestä periytyi koko aasojen jumalsuku. Ukkosenjumala Thor oli suosituin kaikista viikinkijumalista, jopa Odinia suositumpi, koska Thor suojeli ihmisiä ja jumalia pahoilta voimilta eikä vaatinut ihmisuhreja, kuten Odin. Thor oli kookas, lihaksikas ja punatukkainen, ja Megingjard-taikavyö kaksinkertaisti Thorin ennestäänkin valtavat voimat. Thor oli lempeä ja hieman yksinkertainen, mutta vihastuessaan pelottava. Loki pilaili usein Thorin kustannuksella.

Thor oli Odinin poika, ja hänen vaimonsa oli Sif. Heillä oli kaksi poikaa, Modi ja Magni. Thorille tärkeä asia oli Mjölnir (Murskaaja) -niminen vasara, joka osui aina, kun sitä heitettiin ja palasi heiton jälkeen Thorin käteen. Mjölnir-vasaran heitto sai aikaan salamat. Ukkosenjyrinän aiheutti Thor ajaessaan vaunuillaan taivaalla.

Thorista on olemassa paljon tarinoita, esimerkiksi seuraava: Jääjättiläinen varasti Thorin vasaran, ja jättiläisten kuningas Trymr lupasi palauttaa vasaran, jos saisi jumalatar Freyjan vaimokseen. Freyja kieltäytyi, vaikka aasat suostuttelivat häntä hartaasti. Loki taivutti Thorin hakemaan vasaransa takaisin Freyjaksi pukeutuneena ja seurasi häntä palvelijattareksi naamioituneena. Trymr luuli Thoria Freyjaksi ja järjesti hääjuhlan. Hääaterialla Trymr hämmästeli, kun ”morsian” pisteli poskeensa kokonaisen härän, kahdeksan lohta ja kaikki naisille tarkoitetut pikkuherkut sekä huuhteli ruokansa alas tynnyrillisellä viiniä. Loki selitti valtavan ruokahalun johtuvan siitä, että ennen häitä Freyja oli ollut liian hermostunut syödäkseen. Kun Trymr otti vasaran esiin, Thor sieppasi sen ja tappoi kaikki läsnä olleet jättiläiset.

Freija ja Freyr

Freija ja Frey kuuluivat vaanien sukuun, heidän isänsä oli meren jumala Njord.

Freija on kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar, ja samalla myös kaikkein kaunein jumalista. Freijan uskottiin antavan tyydytystä rakkauselämään, kuten myös kasvattavan sadot viljaviksi. Freijaa pidettiin kaikkein halutuimpana jumalattarena. Kun hän tahtoi saada kuuluisan Brisingamen kaulakorun neljältä kääpiöltä, jokainen heistä pyysi saada viettää yhden yön naisen kanssa, mihin Freija viimein suostui. Myöhemmin Odin määräsi Lokin varastamaan kaulakorun ja pyysi sitten samaa hintaa kuin kääpiöt korun palautuksesta. Freija rakasti koruja niin paljon, että hän antoi tyttärelleen nimeksi Hnoss, mikä tarkoittaa jalokiveä. Brisingamen kaulakorun lisäksi hän omisti haukansulista tehdyn kaavun, joka antoi hänelle voiman muuttua miksi tahansa linnuksi.

Freyr on hedelmällisyyden, auringon, sateen ja sadon jumala, joka toi vaurautta maalle. Freyrille on tunnusomaista ylisuuri penis. Hänet tunnetaan myös nimillä Frej ja Fröj. Freyrin vaimo oli Gerda. Freyrillä oli hevonen jolla pystyi ratsastamaan veden ja tulen läpi, ja ihmeellinen kulkuneuvo, Skidbladnir, joka pystyi kulkemaan maalla, merellä ja ilmassa. Hänellä oli myös miekka, joka pystyi taistelemaan itsekseen.

Loki

Loki oli katastrofien ja hävityksen aiheuttaja tulen jumala. Loki oli Laufey ja Farbautin jättiläisen poika, jonka Odin myöhemmin adoptoi Asgårdiin. Loki kuvaillaan komeaksi, nokkelaksi, ilkeäksi ja kieroksi. Loki osaa muuttaa muotoaan eri hahmoksi. Hän muuttuu esimerkiksi naiseksi ja loheksi. Lokilla oli useita lapsia, kuten Midgårdin jättiläiskäärme, Fenrir-susi ja kuoleman valtiatar Hel.

Aluksi Loki on hyväntahtoinen, hän esimerkiksi estää jättiläisiä kaappaamasta jumalatar Freijaa ja auttaa useasti ukkosen jumala Thoria. Loppujen lopuksi Loki kuitenkin katkeroituu, kun huomaa, että muut jumalat eivät pidä hänestä. Hän alkaa pilailla muiden kustannuksella. Lokista  tulee muiden jumalten vihollinen ja hän käynnistää Ragnarökin, maailmanlopun taistelun. Loki johtaa pahuuden armeijaa jumalia vastaan Ragnarökissä ja kuolee taistelussa Heimdall-jumalaa vastaan.

 

Lokin kahleet

Huijattuaan  hyvyyden ja kauneuden jumala Baldurin sokean veljen tappamaan Baldurin Loki tiesi aasojen haluavan kostaa. Hän piiloutui tuntureille ja rakensi sinne mökin, mistä näki joka ilman- suuntaan. Hän tiesi kuitenkin Odinin näkevän hänet eikä hän saanut rauhaa. Tuntureilla oli joki, ja joskus Loki muuttui loheksi ja etsi joen pohjasta piilopaikkaa. Eräänä päivänä etsiessään piiloa Loki huomasi aasojen tulevan häntä kohti. Loki heitti verkontekeleen nuotioon ja muuttui jälleen isoksi loheksi. Aasat arvasivat Lokin piilottelevan joessa ja alkoivat pyydystää häntä verkolla, joka oli nuotiossa. Verkkoon sidottiin suuria kiviä, jotta Loki ei pääsisi sen ali. Loki tajusi, mitä aasat tekivät ja tajusi, että hänen täytyisi yrittää hypätä verkon yli. Toisella kertaa, kun Loki yritti hypätä verkon yli, Thor olikin verkon takana valmiina ottamaan Lokin kiinni. Loki otti oman hahmonsa, huusi ja uhkaili, mutta ylivoiman edessä hän oli kohta sidottu. Loki vietiin syvälle luolaan ja muut sitoivat hänet kivenjärkäleeseen. Hänen yläpuolelleen tuotiin myrkkyä tihkuva käärme. Lokin vaimo Sigynin kuitenkin piteli kulhoa Lokin yläpuolella ja keräsi myrkyn siihen. Kulho kuitenkin täytyi ja Sigynin täytyi tyhjätä se, jolloin myrkky valui Lokin kasvoille. Loki kiemurteli tuskissaan.

 

Lokin lapset

Loke Laufeyssonilla oli kolme lasta Jotunheimin jättiläisnaisen Angurbodan kanssa. Susi Fenrir, käärme Midgårdsormen sekä Hel. Jumalat saivat tietää sisaruksista, ja koska ennustukset kertoivat heistä koituvan paljon pahaa, Odin otti lapset ja heitti käärmeen mereen. Meressä käärme kasvoi niin, että se oli koko maailman ympärillä, Helin hän heitti Nifelheimiin ja antoi hänelle vallan yhdeksään maailmaan ja uskoi hänen johtoonsa kaiken, mitä hänelle lähetettiin. Lähetetyt olivat tauteihin ja vanhuuteen kuolleita.

Suden kasvattivat aasat, mutta kun jumalat näkivät miten paljon se kasvoi joka päivä ja ennustukset kertoivat, että se olisi luotu aiheuttamaan heille vahinkoa, he tekivät kahleen ja pyysivät suden kokeilemaan voimiaan kahleeseen. Susi sai kahleen katkeamaan ja pääsi siitä irti. He laittoivat sudelle vielä vahvemman kahleen, mutta susi katkaisi senkin.

Aasat pelkäsivät, etteivät pystyisi ikinä kytkemään sutta kiinni, jolloin Odin teetti kääpiöillä kahleen, joka oli tehty kissan tassujen kuminasta, naisen parrasta, kivenjärkäleen juurista, karhun jänteistä, kalan hengityksestä ja linnun syljestä. Sen koommin naisilla ei ole ollut partaa tai kissantassuista lähtenyt kuminaa tai mitään muutakaan näistä.

Susi antoi sitoa itsensä, jos joku aasoista laittaisi käden hänen suuhunsa. Tyr laittoi kätensä suden suuhun ja susi pinnisti voimansa äärimmilleen. Mitä ankarammin susi kamppaili kahleen kanssa, sitä vahvemmaksi kahle tuli. Kaikki aasat nauroivat, paitsi Tyr, joka menetti kätensä. Aasat vetivät suden kahleessa kallion läpi ja kiinnittivät maahan. Susi yritti purra heitä, mutta aasat työnsivät miekan sen suuhun ja sen suusta valui kuolaa. Kuolasta muodostui joki Von.

Jumalat eivät tappaneet sutta, koska he eivät halunneet pyhän paikan sotkeutuvan vereen.

Ragnarök

Ragnarök on viikinkien jumalien ja jättiläisten viimeinen taistelu, jossa kaikki tuhoutuu. Ragnarökin ennustetaan alkavan siitä, kun Loki aiheuttaa hyvyyden ja kauneuden jumala Baldurin kuoleman. Loki huijasi Baldurin sokean veljen heittämään nuolella Balduria. Loki sidotaan kivenlohkareeseen syvälle luolaan.

Ihmisen maailmaan tulee kolme pahaa talvea, jolloin veli käy veljeään vastaan. Kolmen talven jälkeen tulee niitäkin pahemmat kolme Fimbul-talvea. Fimbulin aikana koko maailma peittyy lumeen, joka ei sula edes kesällä. Susi syö auringon ja kuun ja koko maailma peittyy pimeyteen. Tämän jälkeen vuorossa on maanjäristyksiä ja tulvia. Fenrir-susi ja maailmankäärme pääsevät vapaaksi ja levittävät tulta ja myrkkyä maailmaan.

Maailmankäärmeen aiheuttamat aallot lähettävät maailmaan kaksi laivaa. Kuolleiden kynsistä tehdyssä laivassa matkustavat jättiläiset Hymirin johdolla. Kuolleiden valtakunnasta lähtee liikkeelle toinen laiva täynnä kuolleita. Loki riistäytyy vapaaksi ja johtaa kuolleiden laivaa.

Ragnarökin viimeisen taistelun alkaessa Heimdall – jumala näkee muita jumalia vastaan kapinoivan Lokin armeijan saapumisen ja puhaltaa torveensa viimeisen  taistelun merkiksi. Lähes kaikki jumalat jättiläiset, ihmiset ja muut olennot tuhoutuvat. Thor surmaa Midgårdin jättiläiskäärmeen, mutta kuolee itse yhdeksän askeleen päähän käärmeen myrkkyyn. Fenrir-susi nielaisee Odinin, mutta hänen poikansa Vidar kostaa ja repii suden kappaleiksi. Heimdall ja Loki surmaavat toisensa. Sodan jumala Tyr kuolee tappaessaan Gurmuria. Tulijättiläinen Surtur sytyttää lopuksi maailman liekkeihin ja maa vajoaa mereen.

Maailmanlopun jälkeen maailma syntyy uudestaan. Kaksi ihmistä, Lif ja Leifthrasir, selviävät hengissä ja heistä alkaa uusi ihmissuku. Myös Odinin pojat Vidar ja Vli sekä Thorin pojat Modi ja Magni ovat hengissä. Baldur ja Hödur, sodanjumalat, nousevat Helistä. He kaikki muistelevat yhdessä menneitä aikoja, sankareiden tekoja ja Odinin riimuja.

LÄHTEET:

Odinnin ratsu, Skandinaaviset jumaltarut, toim. ja suom. Anni Sumari (Like, 2007)

Paistaa päivä pimeään (Laatusana, 1992)

Hietikko, Selena. Björk—hieman erilainen laulaja

Björk- hieman erilainen laulaja

Björkin lapsuus- ja teinivuodet

Björk Guðmundsdóttir syntyi 21. marraskuuta vuonna 1965 ja hänen lapsuus- ja teini-ikänsä olivat täynnä musiikkia. Hän aloitti viisivuotiaana musiikkikoulun, jossa hän olisi halunnut opetella soittamaan oboeta, mutta Björkin eronneilla vanhemmilla ei ollut varaa muuta kuin tavalliseen huiluun. Björkin ympäristössä oli paljon erilaisia musiikkityylejä mm. klassista, jota hän kuuli musiikkikoulussa, pop-musiikkia, jota soitettiin radiossa, rock-musiikkia, jota hänen äitinsä kuunteli ja jazzia, jota hän usein isovanhempiensa luona olleessaan kuunteli.

11-vuotias Björk teki yhdessä äitinsä ystävän kanssa ensimmäisen levynsä. Björk kirjoitti jopa yhden oman kappaleen Jóhannes Kjarvalin. Levy myi Islannissa kultaa. Koska levy menestyi niin hyvin, tuli Björk myös tunnetuksi. Hän kieltäytyi tekemästä toista levyä, sillä hän ei pitänyt ”julkisuudenhenkilö”-tittelistään.

70-luvulla Björk oli innostunut muiden mukana Punkista, jolloin myös Islantiin ilmestyi monia Punk-vaikutteisia bändejä. Björk itse perusti monia Punk-bändejä, joista Kukliin bändin jäsenet suhtautuivat vakavasti. Bändi teki kaksi levyä ja keikkaili ympäri Eurooppaa. Bändi kuitenkin lopetti. Syynä oli yhtyeen jäsenten mukaan liiallinen vakavuus musiikin suhteen.

Sugarcubes- postikortit ponnahduslautana

Kun Björk synnytti ensimmäisen lapsensa Sindrin, alkoi myös Bad Tasten taival. Bad Tasten ideana oli taistella kaikkea ”hyvää makua” vastaavia asioita vastaan, sillä sen nuori taiteellinen perustajajoukko väitti ”hyvän maun” olevan pahaksi luovuudelle. Bad Tasten tarkoitus oli avustaa kaikkia tätä ajatusta kannattavia islantilaistaiteilijoita ja tavoitteena oli oman ravintolan ja radioaseman perustamisen lisäksi julkaista mm. kirjoja ja levyjä. Bad Taste julkaisi Reykjavikissa järjestetyn rauhanneuvottelun kunniaksi postikortin. Koska kortti saavutti suuren suosion, tuotti se suuret tulot nopeasti.  Saaduilla rahoilla julkaistiin Sugarcubesin ensimmäinen single.

Sugarcubesissa vaikuttivat samat ihmiset kuin Bad Tastessakin: Björk hoiti laulun, Einar Örn Benediktsson soitti trumpettia ja lauloi Björkin kanssa, Thor Eldon soitti kitaraa, Bragi Ólafsson soitti bassoa, rummuissa oli Sigtryggur Baldursson ja koskettimissa Margrét Örnólfsdóttir. Yhtyeelle musiikki oli sivuseikka, sillä bändi halusi vain pitää hauskaa. Sugarcubesin ensimmäisestä hitistä ei tullut islantilaisten keskuudessa suurta hittiä, mutta kun brittiläisen Melody Maker– lehden eräs arvostelija kehui kappaleen taivaisiin, oli Sugarcubesin tie menestykseen avoin. Isot levyfirmat tarjosivat yhtyeelle miljoonasopimuksia, mutta se halusi säilyttää mahdollisimman suuren vaikutusvallan omaan musiikkiinsa, joten se valitsi pienen levy-yhtiön, One Little Indianin.

 

Life’s too good oli Sugarcubesin ensimmäinen albumi, josta tuli jättimenestys, sillä se myi yli miljoona kappaletta. Jonkin ajan kuluttua yhtyeeltä ilmestyi toinen albumi, Here today, tomorrow next week!, joka sai kuitenkin paljon huonommat arvostelut kuin edellinen albumi ja näin ollen jäi myös paljon ensimmäisen levyn tuotosta. Näytti siltä, että Sugarcubesin ajat olivat ohi, koska heidän laaja maailmankiertueensakaan ei ollut menestys. Yhtyeen jäsenet siirtyivät yhtyeen hajottua omille urilleen, Björk teki mm. trio Guomundar Ingólfssonarin kanssa jazz- painotteisen levyn

Gling- Glón ja vieraili brittiläisen 808 Staten levyllä. Sugarcubes teki vielä yhden levyn, Stick Around For Joyn vuonna 1992. Yhtye esiintyi viimeisellä kiertueellaan itsensä U2: n lämppärinä.

Deput- Björkin tie soolouralle

Jo Sugarcubesin aikana Björk oli ruvennut tekemään omia lauluja haluamaansa soolouraa varten. Kun Sugarcubes lopulta hajosi, muutti Björk lapsensa Sindrin kanssa Lontooseen, jossa hänen oli tarkoitus alkaa valmistella ensimmäistä soololevyään. Nellee Hooper ja Graham Massey apunaan, Björk sai julkaistuksi ensimmäisen, itse tekemänsä levyn, Deputin. Se sai loistavat arvostelut ja sitä pidettiin vuosikymmenen yhtenä tärkeimpänä levynä. Suosio yllätti Björkin levy-yhtiönkin, sillä levyn odotettiin myyvän 30 00 kappaletta, mutta niitä myytiinkin huimat 3 miljoonaa kappaletta. Maailmankiertue oli edessä ja Björkistä tuli yhä kuuluisampi. Siihen aikaan suosionsa huipulla ollut Madonna, halusi tehdä yhteistyötä Björkin kanssa ja pyysi häntä laulamaan seuraavalle levylleen. Björk kuitenkin hylkäsi tarjouksen. Björkin kirjoittama laulu Bedtime Stories kuitenkin päätyi Madonnan samannimiselle levylle.

Post-

Björkin toinen omatekoinen soololevy Post, äänitettiin pääosin Bahamasaarilla. Levynteossa oli mukana mm. Howie, Tricky ja Graham Massey. Levyn maailmankiertue toi Björkin ensimmäistä kertaa Suomeen konsertoimaan. Hong Kongissa, helmikuussa vuonna 1996 Björk palkittiin jo kolmannen kerran BRIT awardilla. Muutamaa päivää myöhemmin Björk oli siirtynyt Thaimaan Bangokiin jatkamaan maailmankiertuettaan. Kamerat ja valokuvaajat seurasivat tähteä herkeämättä ja tämäkös Björkiä ärsytti. Hän hyökkäsi Tv- kameroiden kuvatessa yhden toimittajan kimppuun. Björk sanoi puolustaneensa vain itseään ja poikaansa, jonka kanssa he olivat juuri ennen hyökkäystä nousseet lentokoneesta. Björkiä asia painoi ja myöhemmin hän lähetti hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle toimittajalle kukkia ja pyysi anteeksi.

Vuoden 1996 syyskuussa Björk oli juuri aloittanut uuden levynsä tekemisen, kun eräs amerikkalainen mies lähetti Björkin Lontoon-asuntoon kirjepommin, jonka kuitenkin poliisit löysivät ennen sen perille tuloa. Miehen motiivina tekoon oli, että hän ei pitänyt Björkin ja Goldien seurustelusta. Björk oli asiasta järkyttynyt, mutta jatkoi tapahtuneesta huolimatta uuden levynsä tekemistä Espanjassa.

 

Homogenic

Uuden levynsä Homogenicin Björk tuotti suurimmilta osilta itse, mutta mm. Mark Bell ja Eumir Deodato olivat häntä aktiivisesti auttamassa. Levy sisältää paljon jousisoittimia ja paljon Björkin huumaavaa ääntä. Marraskuussa 1996 Björkillä ilmeni munuaistulehdus ja tämän vuoksi hänen Pohjois-Amerikan kiertuettaan siirrettiin seuraavaan kevääseen. Vuoden 1997 kesällä laulajatar esiintyi Turun Ruisrockissa.

Dancer in the dark- Elokuvaura näköpiirissä?

Kun vuonna 1999 Björkin maailmankiertue päättyi Islantiin, avautui hänelle tie uuteen taiteenalaan: elokuvaan. Eräs tanskalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja Lars von Trier oli nähnyt yhden Björkin useista musiikkivideoista ja ihastunut hänen näyttelijänlahjoihinsa. Pian jo Björkiä pyydettiinkin näyttelemään Trierin elokuvatrilogian päätösosaan, joka tulisi olemaan musikaali. Björk kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta, mutta hän suostui tekemään elokuvaan musiikin. Lopulta kuitenkin Trierin suostuttelujen ja kehujen jälkeen, suostui Björk koittamaan siipiään myös elokuva-alalla. Muita näyttelijöitä elokuvassa oli mm. Catherine Deneuve ja Peter Stormare.

Lopulta toukokuussa 2000 Dancer in the dark sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla. Siellä elokuva sai osakseen sekä kritiikkiä että kehuja, mutta sai silti kultaisen palmun, palkinnoksi parhaasta elokuvasta ja Björk sai vielä henkilökohtaisen suosionosoituksen saamalla parhaan naisnäyttelijän palkinnon. Dancer in the dark sai myös paljon muita ehdokkuuksia eri palkintoihin ja voitti niistä myös mm. Euroopan elokuva-akatemian myöntämän ”paras elokuva” ja ”paras näyttelijä” tittelit.

Elokuvan musiikista koottiin levy, jossa tärkeänä osana on eri kuvauspaikoilla äänitetyt äänet. Levyn nimeksi tuli Selmasong, sillä Björk ei itsensä mukaan näytellyt roolihenkilöään Selmaa, vaan hänestä tuli kuvausten ajaksi Selma. Levyllä laulaa Björkin mukana Radioheadista tunnettu laulaja Thom Yorke.

Vespertine- herkkää ja valloittavaa

Elokuussa 2001 julkaistiin Vespertine– levy, jonka sanotaan olevan jatkoa Homogenic– levyn viimeiselle laululle. Vespertine on sisällöltään aiempaa herkempää. Levyä seurasi kiertue, suurimmissa ja hienoimmissa konsertti- ja oopperataloissa ympäri maailmaa.

Marraskuussa vuonna 2002 Internet-äänestyksen perusteella julkaistiin kokoelma Greatest hits-levy sekä Björkin itsensä kokoama Family Tree. Vuoden 2003 kesällä Björk esiintyi pääasiassa festareilla ja saman vuoden elokuussa julkaistiin hänen soolouransa työ neljällä livetaltiointi-levyllä, Live box– albumilla.

Medúlla- ääntelyjen maailma

Medúlla on todellakin mielipiteitä jakava tuotos, sillä levyllä ei ole minkäänlaisia soittimia (vain muutamassa kappaleessa kuuluu pianoa ja gongia), vaan se perustuu pelkälle lauluäänelle ja tietysti Björkin tavanomaisille kiljahduksille ja muille ääntelyille. Albumi toi Björkille 2 Grammy– ehdokkuutta ja vuoden 2004 kesäolympiakisojen avausseremoniassa hän lauloi ”Oceania” nimisen kappaleen Medúlla– levyltään.

Volta- kuudes studioalbumi

Tällä levyllä ei enää kuulla hempeileviä kuoroja, vaan ” jopa levyn herkempää osastoa säestävät voimakkaat torvet tai muuten väkivaltainen äänimaisema”. Levyn teossa on ollut mukana suuria nimiä, sillä itse Timbaland tuotti single-julkaisut ”Earth Intruders” ja ”Innocence”.

Lähteet:

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää Björkistä ja hieman enemmän…-Panu Rannan kotisivut

http://14142.net/bjork/bio/finbio.htm

Sue- sivuston levyarviointi- Björk

http://www.suezine.fi/levyarviot?t=1&sid=815

Wikipedia- Vapaa tietosanakirja- Medúlla

http://fi.wikipedia.org/wiki/Med%C3%BAlla

Satakunnan kansan levyarvostelu 27.09. – 13:49

http://www.satakunnankansa.fi/teema/levyarvostelut/1970998.shtml

Jalonen, Kristiina. Islannin tulivuoret

Johdanto

Islannista suurin osa on jäätikön peitossa. Vastakohdaksi tälle ovat mm. tulivuoret ja näiden kummankin ominaisuuden ansiosta Islantia kutsutaankin usein ”Jään ja tulen saareksi”. Tulivuorenpurkaukset ovat syy Islannin syntyyn, joka on tapahtunut viimeksi kuluneen 14-16 miljoonan vuoden aikana. Se sijaitsee mannerlaattojen välisessä saumakohdassa. Tälläinen Islannin ainutlaatuinen luonto houkuttelee matkailijoita ympäri maailmaa tulemaan Islantiin ihastelemaan näiden lisäksi kaikenlaisia muitakin luonnonihmeitä. Islannin saari näin ollen sijaitsee aktiivisella tulivuorialueella; Sauman tulivuoret toimivat vieläkin ahkerasti ja siellä purkautuu tulivuori keskimäärin joka viides vuosi. Islannissa on 200 tulivuorta ja kun näistä toimivia tulivuoria on yli 30 voi tämä aiheuttaa paljonkin tuhoja ympäristölle.

Islannin maaperä kuuluu maailman tuliperäisimpiin. Tulivuoret tekevät Islantia yhä vain enemmän tunnetuksi ja tuliperäisillä tapahtumilla on vankka sijansa Edda-runoissa. Edda-runoissa tulivuoriin yleensä yhdistetään yliluonnollisia henkilöitä ja tapahtumia, joihin kaikki eivät mahdollisesti kuitenkaan usko.

Tulivuorien ja geysirien, eli kuumien lähteiden, ansiosta kuumaa vettä on Islannissa runsaasti ja islantilaiset ovat oppineet käyttämään sitä hyväkseen. Kuuman veden avulla hoidetaan 85 % talojen lämmityksestä. Tuliperäisyydestä on siis kauniiden maisemien ohella myös hyötyä, eikä vain haittaa. Myös tulivuorien purkamien laavakenttien ja erityisesti tuhkan ansiosta maaperä hedelmöittyy ja siten väestönkasvu mahdollistuu. Myös eräät malmiesiintymät ja useimmat kuumat lähteet liittyvät vulkaaniseen toimintaan. Tulivuorten purkaukset muodostavat paljon myös uusia saaria ja järviä.

Mikä on tulivuori?

Maankuoren aukot ja repeämät ovat tulivuoria, joista pursuaa sula laava, pyroklastinen aines sekä erilaiset kaasut, jotka purkautuvat maanpinnalle tai merenpohjalle. Tulivuoret ovat siis maanpinnan muodostumia. Tulivuoritoimintaa kutsutaan vulkanismiksi. On olemassa erilaisia vuoria ja ne määritellään muodon perusteella; keskustulivuoria tai purkausrakoja. Purkaus tapahtuu edellisissä pyöreähköä kanavaa pitkin, jälkimmäisissä kivisulaa tulvii useita kymmeniä kilometrejä pitkästä raosta joka on suoraviivainen.

Maapallon nuorille siirros- ja poimuttusmisvyöhykkeille sijoittuu suurin osa tulivuorista, siis valtamerten levenemisselänteille, missä astesnosfääristä kumpuava magma saa aikaan uutta merenpohjaa, ja myös alityöntövyöhykkeille, missä vanha merenpohja tuhoutuu. Tulivuoria on myös merellisten ja manterellisten laattojen sisäosissa. Niitä ei ole kovinkaan paljoa, mutta jonkin verran.

 

Tulivuoren elämä ja sen ominaisuudet

Tulivuoret ovat eläviä, ne syntyvät ja kuolevat kuten mekin. Mitä nuorempia ne ovat, sitä enemmän on tarmoa ja kun ne vanhenevat, alkavat nämä olla uneliaita ja väsyneitä. Uutena niitä ihaillaan kauneutensa perusteella, vanhat ovat pienemmässä arvossa ruman näkönsä ansiosta ja niillä ilmenee jo kulumia rinteissään.

Tulivuoren toiminnan huomaa helposti. Mutta esimerkiksi vuorijonon synty ja häviäminen saattavat tarvita miljoonia vuosia joten muutos tapahtuu melko hitaasti. Yksittäinen tulivuori voi silti syntyä muutamassa vuodessa, muutamassa päivässä tai jopa muutamassa tunnissa. Usean toisiaan seuranneen purkauksien tuloksena syntyvät suurimmat tulivuoret. Niitä kutsutaan polygeneettisiksi ja yhdestä purkauksesta muodostunutta tulivuorta sanotaan monogeneettisiksi. Tulivuoren tuhoutuminen voi olla nopeampi operaatio, kuin sen syntyminen. Räjähdys voi tyhjentää ainakin melkein koko alueen, jolla vuori on.

Islannin tulivuoret

Hekla, Askja, Herdubreid, Eldjan, Krafla ja Eldfell ovat suuria Islannin tulivuoria. Tunnetuin Islannin tulivuorista on Hela, joka on 1491 metriä korkea, Islannin aktiivisin tulivuori; Se on purkautunut 167 kertaa vuodesta 1104 lähtien, viimeksi vuonna 2000. Heklan rauhalliset kaudet purkausten välillä on vaihdellut 16 vuodesta aina 121 vuoteen. Purkausten väli näyttää pitenevän koko ajan. Tämän vuoren, Heklan, rakenne ja vulkaaninen aktiivisuus on tyypillinen islantilainen halkeama tulivuori siinä mielessä, sillä se on koostunut laavavirroista ja räjähtävistä tuhkaa tuottavista tapahtumista. Hekla on synkkä vuori sekä näöltään että maineeltaan. Sen sijainti laavalaakiolla, tummuus, niljakkaisilla rinteillä rääkyvät korppijoukot ja kraatterit, jotka tupruttavat savua, tulenlieskoineen synnyttävät vaikutelman infernosta, toisin sanoen helvetistä, eikä mikään ihme. Kansantarustossa Hekla onkin noitien suosittu ja paljon käytetty kohtauspaikka, Hekkenfeld eli Horna. Tällä nimellä sitä kutsuttiin keskiajalla myös Euroopassa, ja moni taikauskon uhri uskoi aivan tosissaan, langenneet sielut kuljetettiin helvettiin Heklan kraatterien kautta mustan enkelin avulla.

Vatnajökullin pohjoispuolella on tulivuori; Askjan. Tämä tulivuori on toiseksi suurin vuori ja korkeutta on sen mukaan; 1 510 metriä. Askjan on myös maineeltaan paha. Sen kaldera, eli vajoamiskraatteri, on läpimitaltaan noin 10 kilometriä. Vuonna 1875 sattui purkaus, joka oli historiallisesti sen ajan voimakkaimpia, koko Euroopassa eikä vain Islannissa. Laavakenttä, joka ympäroi vuorta, kutsutaan nimeltä Odádahraun. Islantilaiset sanovat sitä itsensä Perkeleen tekemäksi. Sanoin on mahdotonta kuvata sitä teräväsärmäisten vaarallisten kivien, möykkyjen, harjanteiden, ja rakkulaisten onkaloiden sekoitusta, joka kiertää ja ympäröi Askjaa monen kilometrin säteellä.

Hyvänä kolmantena on Herdubreid ja korkeus on noin 1500 metriä. Herdubreid on tasalakinen tulivuori Pohjois-Islannissa. Tämä vuori on purkautunut jäätikön jään läpi ja purkautumisen aikoihin sen 1000 m korkeat reunat nojasivat jäätikköön. Nyt vasta jäätikön sulamisen myötä ne ovat paljastuneet meille. Noin 1500 m merenpinnan yläpuolelle kohoava laki muodostui sen jälkeen, kun purkaukset olivat läpäisseet jään.

Eldjanin korkeus on 800 metriä. Purkaus n. vuonna 135 kesti kolmesta kahdeksaan vuotta ja tuotti 19.6 kuutiokilometriä laavaa, ja tämän ansiosta sitä kutsuttiin suurimmaksi basalttiseksi laavatulvaksi tunnetussa historiassa. Eldjanin halkeamia on jäätikön alla ja  uomia peittää lakin purkauksessa syntyneet laavat.

Kraflanin korkeus on 650 metrin hujakoilla ja kaldera on noin 10 km halkaisijaltaan. Tämä kaldera oli täyttynyt enimmäkseen purkausmateriaalista edellisen jääkauden aikana. Kraflaan liittyvällä halkeamien verkostolla, on 100 kilometriä pituutta ja noin 5-10 kilometriä leveyttä. Suunnilleen 35 purkausaukkoa on auennut pitkin tätä verkostoa. Krafla on kuulunut aktiivisiin vuoriin koko historiansa ajan; Se on purkautunut 29 kertaa. Viimeisin purkaus tapahtui vuonna 1984. Aikaisemmin vuonna 1724 aloitti Krafla purkauksen, joka kesti viisi vuotta, ja jolle keksittiin nimityskin; ”The Myvatn fires”. Purkauksen aikana laavaa virtasi 11 kilometriä pitkästä halkeamasta, kunnes se sitten saavutti vuoden jälkeen 20 kilometrin pituuden. Kun Krafla purkautuu, tapahtuu sen yhteydessä maan vajoamista. Syynä tähän on magman horisontaalinen liike ulos magmapesäkkeestä. Nämä tektoniset vaiheet, jotka siis aiheuttavat maan vajoamista ja myös kohoamista aktiivisten kausien aikana, ovat aiheuttaneet jonkin verran hautavajoamia tällä alueella.

Heimayen saarella purkautuva Eldfell on 279 metriä korkea. Samalla saarella on myös Helgafell-vuori. Heimaeyllä tulivuori purkautui vuonna 1973 ja teki paljon tuhoa, mutta jälkeenpäin on siitä kuitenkin myös onneksi pystytty hyötymään.

Viimeisin tuhoisa tulivuorenpurkaus oli syksyllä 1996 Vatnajökull-jäätiköllä. Purkaus oli jäätikön alla ja suuret jäätikköalueet sulivat. Mukanaan syntyneet, suuret tulvat vievät vettä, maamassoja ja jäätä. Tulvan rajuus käy ilmi siitä, että Islannin ympäri kulkevan tie katkesi 17 kilometrin matkalta ja tärkeä silta rikkoutui samalla. Melko paljon aikaisempaa vuonna 1362 Vatnajökullin eteläisimmässä kielekkeessä sijaitseva Islannin korkeimman tulivuoren Öraefajökullin suurpurkaus synnytti suuren tuhotulvan. Jäänkappaleet ja sulamisvedet tuhosivat yhdessä Atlantin rantatasanteelta asutuksen täydellisesti. Nelisenkymmentä maalaistaloa huuhtoutui asukkaineen, tavaroineen ja karjoineen valtamereen. Vestmannaeyjarin kaupunki uhkasi hukkua laavavirtojen alle, mutta kaupungin asukkaat pystyivät onnekseen pelastamaan kotinsa, sekä myös samalla maan tärkeimmän kalastussataman, suihkuttamalla kylmää merivettä lähestyvän laavavirran päälle. Eldfellin purkaus alkoi n. kaksi kilometriä pitkästä halkeamasta. Saaren läpi ulottuva halkeama tuotti purkautuessaan upean ”tuliseinän”. Melkein kaikki saaren ihmiset evakuoitiin pääsaarelle. Purkaus keskittyi pienelle alalle kahdessa päivässä, ja n. 100 m meren pinnan yläpuolelle rakensivat laavalähteet tuhkakartion. Vestmannaeyjar hautautui useilta kohdilta tuhkaan, mutta pelastui muuten.

Magma

Maan sisällä on sulaa kiviainesta, magmaa jota sanotaan laavaksi kun se purkautuu maan pintaan. Kun tulivuori purkautuu, juuri magma on se, mikä pyrkii ylös ja seuraukset voivat olla vakavat, kuten on tiedostettu. On paljon väitelty ja pohdittu että onko vain yhdentyyppistä laavaa, josta on syntynyt erilaisia muunnoksia vai onko useita alkuperältään erilaisia magmatyyppejä. Kumminkin on todettu, että Islannista löytyy kahden tyyppistä laavaa. Apalhraun on samaa kuin Hawaiin aa-laavaa, ja se omistaa kovan kuonapinnan. Helluhraun taas on samankaltainen kuin pahoe-hoe laava, ja on siis sileä, ja sillä on usein köysimäinen pinta.

   Tulivuoren purkautumisen huomaa, kun huipulla avautuvasta kraaterista alkaa tupruta savua ja kuumaa tuhkaa. Samalla purkausaukosta alkaa työntyä myös sulaa, punaista todella kuumaa laavaa, joka valuu rinteitä alas tuhopolttaen kaiken mikä tulee sen tielle, sillä sen lämpötila on noin 1 000 celsiusastetta. Näin ollen elämä aktiivisen tulivuoren läheisyydessä voi siis olla melko turvatonta.

   Tulivuoren muoto riippuu magman laadusta. Jos magma on sitkeää, synnyttää se jyrkän kartion, kun taas juokseva magma laakean, kilpimäisen tulivuoren. Kartiotulivuoret voivat olla myös kokonaan muodostuneet tuhkasta. Suurissa syvyyksissä laava mahdollisesti on lasimaista, jäykkää ja jähmeästi liikkuvaa.

   Laavan pintaan voi muutamassa minuutissa ilman ja maan kosketuksesta muodostua kiinteä kuori. Pinnan alla jäähtyminen voi olla silti hyvin hidasta ja pitkäkestoista. Jäähtymisen jälkeen laava jähmettyy vähitellen laava- eli pintakiveksi. Pintakivilaji joka laavasta kiteytyy, määräytyy laavan kemiallisen koostumuksen mukaan.

Tulivuoren purkaukset

Kaikenlaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi olisi hyvä, että purkauksia voitaisiin ennustaa. Ennusteen on oltava luotettava ja täytyy siis tavalla tai toisella selvittää, onko tulivuoren sisäisessä toiminnassa tapahtunut muutoksia. Yksi usein käytetty keino on reiän poraaminen kraatteriaukkoon. Muitakin menetelmiä on myös tullut käyttöön, sillä tiede ja kehittyy ja tutkiminen helpottuu aina vain enemmän. Ennen kuin vuori purkautuu, voidaan kuitenkin melko usein erottaa valmistus- eli varoitusvaihe, jolloin on mahdollista havaita ennakko-oireita, tulivuoren purkausta edeltäviä ilmiöitä, joista sitten seuraa ennen pitkää kunnon purkaus. Purkauksessa on erotettavissa huippukohta ja purkaustoiminnan päättävät postvulkaaniset ilmiöt, jolloin vuori vaipuu takaisin lepovaiheeseen.

Purkaukset meren allakin ovat mahdollisia. Tälläiset ”hiljaiset räjähdykset” poikkeavat maan päällä olevista, jotka taas jyrisevät aina ankarasti ja kuuluvasti. Merenalaiset purkaukset eivät ole harvinaisia Islannissa, vaan niitä on jatkuvasti. Niiden takia seuraksena voi syntyä esim. saari. Näitä merenalaisia tulivuoria ei kuitenkaan voida havainnoillistaa muutoin, ainoastaan silloin kun ne toimivat. Poikkeuksena on kylläkin, jos vuori sijaitsee matalassa vedessä. Merenalaiset tulivuoret voivat joskus olla syy tsunamin syntyyn. Kun purkautumisessa räjähdysvoima on suuri, tai se tapahtuu lähellä pintaa, mm. laavamöhkäleet muiden purkautumistuotteiden ohella sinkoutuvat suihkuna ilmaan, mahdollisesti kilometrin korkeuteen.

Vuonna 1783 purkautui 25 kilometriä pitkä ketju Lakagigar syösten laavaa niin valtavasti ja niin laajassa ympäristössä, ettei missään maailmassa vastaavaa ole tapahtunut historian aikana. Kaasut ja tuhkat tukahduttivat elämän. Karjasta valtaosa kuoli ja myös kymmenen tuhatta ihmistä menehtyi. Tässä lähiaikoina mm. Grimsvötn järvellä, purkautui vuori vuonna 1998 ja purkauksen kesto oli pari viikkoa. Savupatsas oli huomattavissa Reykjavikissa asti.

Lähdeluettelo

Kirjallisuuslähteet:

Rekiaro, Ilkka. Lasten kuvitettu tietosanakirja. WSOYN:n graafiset laitokset Porvoo 1999.

Islannin suurlähetystö. Islannin esite.

Kakkuri, Juhani. Tulivuoret- matkoja vulkaanien maailmaan. Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2005.

Kakkuri, Juhani. Planeetta maa. Vaasa Oy, Vaasa 1991.

Otavan Suuri Ensyklopedia osa 18. Keuruu 1981.

Verkkolähteet:

Islanti.fi, Islannin kotisivut islanniksi ja suomeksi

(http://www.iceland.org/fi/luonto/tulivuoret.htm)

Penttinen, Krista. Islannin vulkaanisuus. 1999.(http://www.oulu.fi/astronomy/planetology/vulk/Islanti/ISLANTI.html)

Jerkku, Sanna-Mari. Islannin koulujärjestelmä

Jokaisen nuoren elämään kuuluu koulu, joskus valitettavastikin. Mutta jos ajatellaan niin, että emme suinkaan ole ainoita jotka käyvät koulua, vaan monessa muussakin maassa nuoret joka päivä lähtevät kouluun, ja pakertavat kotitehtäviä hiki hatussa. Kuinka moni  oikeastaan tietää millaista koulu muualla on? Joten otin maan nimeltä Islanti, ja lähdin selvittämään millaista koulu tuolla kaukana meren armoilla on.

Näin tuolla kaukana.

Kouluvuosi jakaantuu, kuten meilläkin, syys-ja kevätlukukausiin, mutta koulu Islannissa alkaa vasta 1. syyskuuta ja päättyy 31. toukokuuta. Islannissa on harvaanasuttuja  seutuja, joten osa lapsista joutuu asumaan viikot koululla asuntolassa tai sitten ikävemmin kulkemaan pitkiä matkoja linja-autolla.

Kouluun?

1-6 vuotiaat lapset saavat mennä vapaaehtoiseen esikouluun, jonka jälkeen he menvät ns. “pakolliseen kouluun” eli ala-asteelle ja ylä-asteelle jossa he ovat kymmenen vuotta (6-16 vuotiaat). Tämän “pakollisen koulun” jälkeen he saavat päättää neljästä vaihtoehdosta menevätkö he kieliopilliseen kouluun, yleismaailmalliseen kouluun, teollisuus kouluun vai erikoistuvaan kouluun. Nämä kestävät suunnilleen neljä vuotta (16-20 vuotiaat). Kun he ovat kunnialla selvinneet tästä koitoksesta, saavat he suunnata nokkansa kohti yliopistoihin, jotkut tosin lähtevät muuallekin opiskelemaan.

Kuulostaapaa tutulta

Päiväkouluissa on yleensä likemmäs 1000 oppilasta/opiskelijaa, iltakouluissa on vain n.150 oppilasta. Iltakoulut ovat alkaneet kasvattaa mielenkiintoaan, sillä useimmat haluavat käydä töissä myös koulun ohella.

   Luokissa on yleensä n. 20 oppilasta, mutta sekin vaihtelee 15-20 oppilaan välillä. Tunteja heillä on yleensä viidestä seitsemään päivässä, mutta joillakin opiskelijoilla saattaa olla vain kolme-neljä tuntia päivässä. Lukuvuosi on jaettu viiteen jaksoon.

Tunnille!

Islannin uskonnonopetuksen asema on huono. Uskonto on ollut jo pitkään alamäessä kouluissa. Uskonnonopetukseen suhtaudutaan väliinpitämättömäksi ja monissa kouluissa on vain se yksi pakollinen tunti uskontoa viikossa.“Islannissa lähestytään aikoja jolloin kirkkojen täytyy ottaa päävastuu uskonnon opetuksesta ja lopettaa aine vallan kouluissa”, kommentoi Islannin kirkkojen papit. Vieraina kielinä Islannissa opiskellaan englantia, ja toisena vieraana kielenä tanskaa. Jotkin opiskelijat saavat valita myös espanjan. Samalla tavalla kuin Suomessakin Islannissa on historiaa, mutta siellä myös perehdytään historiaa taiteen muodossa. Tietenkin Islannissa myös opetetaan äidinkielenä islannnin kieltä.

Syömään!

Islannissa ei ole varsinaista kouluruokailua, vaan ravintolan tapainen paikka, josta saa ostaa itselleen ruokaa, jotta päivän pärjää. Yleensä siellä on lihaa tai kalaa, mutta joskus on myös pizzaa ja muuta roskaruokaa, hampurilaisia, ranskalaisia ym. Juomat täytyy myös itse ostaa.

Mitäs peruskoulun jälkeen?

Islannin yliopisto on perustettu kauan sitten. Opiskelijoita joka vuosi on n. 7000.  Islannissa on kymmenen korkeakoulua, joista kannattaa mainita Reykjavikin yliopisto. Opettajakorkeakoulu sekä aivan uusi Taidekorkeakoulu. Joidenkin alojen koulutus täytyy hakea ulkomailta, ja esim. arkkitehtuurin koulutus ja moni muu koulutus haetaan Suomesta saakka.

Yliopistojen rahoitus on mieleenkiintoinen, sillä yliopistoilla on oikeus pyörittää veikkausta ja lottorahat menevät suoraan yliopiston kassaan.

Kurssit ovat vaativampia kuin Suomessa. Usein kurssiin Islannissa kuuluu suullinen esitys (mikä suomalaisilta tuntuu hyvin vaikealta jos on Suomessa opiskellut) kirjallisia töitä, viikottaiset kirjalliset harjoitukset, ohjelmaintotöitä ja referaattitöitä. Opiskelijat saavat ottaa kursseja ainoastaan oman tiedekuntansa kursseista.

Opiskeluaikaa on neljä vuotta. Suomen kaltaisia akateemista vapautta ei Islannissa ole, mutta ei kyllä kaivatakkaan. Tenttikausi on lukuvoden lopussa. Luennot loppuvat viikkoa aikaisemmin Tentit ovat yleensä avoimia, eli kirjat sun muut tarvikeet saa raahata mukanaan. Tosin vaikeustaso on sitäkin vaikeampi.

 Islannissa opinnot rahoitetaan lainalla, lainan saamisena täytyy tentit päästä läpi. Laina on edullista, ja sitä uskalletaan ottaa. Opiskelijoilla on oma kannetta tietokone, jota voi käyttää koko yliopisto alueella.

Islantiin opiskelemaan?

Vaihto-opiskelijoiden määrä on vaihdellut parin viime vuoden aikana kamalasti, syitä on monia, mutta isoin syy on luultavasti kiinnostuksen kasvu ja lasku islantia kohtaan. Yleensä vaihto-opiskelijoiden määrä on n.200.

Opiskelua aloittava nuori hankkii ensiksi henkilötunnuksen jonka avulla hän voi rekisteröityä itsensä yliopistoon, ilman sitä hän ei voi rekisteröityä. Tämän jälkeen valitaan kurssit joiden määrä on rajoitettu. Tosin vaihto-opiskelijoiden kohdalla käytäntö ei ole yhtään niin tiukka mitä paikallisen opiskelijan on. Kurssit kestävät koko lukukauden ja lukujärjestys on viikoittain aivan sana. Eli jos käy töissä opiskelun lisäksi, voi sen erittäin hyvin sovittaa opiskeluun.

Islannissa on opiskelu on kallista, verrattuna suomeen, sillä kaikki kirjat on ostettava itse. Yhtä kurssia kohtaan saa varata suoraan n. 100-200 euroa pelkästään kirjoihin. Vaihto-opiskelijoiden taskussa tämä voi tuntua sillä Suomessahan kirjat saa lainata kirjastosta.

Näin siinä loppujen lopuksi kävi

Kuitenkin koulu on hyvin rentoa Islannissa, Islantilaisilla ei ole kiirettä. Asiat tehdään kunhan parhaaksi ajankohdaksi nähdään. Se näkyy myös koulussa, sillä siellä istutaan kun siltä tuntuu. Tosin Islannissa ei arvosteta koulua yhtään niin paljon kuin työtä. Jo 14-vuotias on töissä vähintään töissä ja kesätöihin on pakko mennä. Koulu auttaa usein sen järjestämisessä.

Lähteet

Kieli ja Koulutus, http://www.nifin.helsinki.fi/lander/islanti.htm

Opiskelu Islannin yliopistossa, http://timmo.kapsi.fi/islanti/opiskelu.html

Diagram of the Iceland School System, http://eng.menntamalaraduneyti.is/education-in-iceland/

Koulutus, http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/kulttuuri/koulutus/

Helgi Biering, Kirjeen välityksellä

Kenttä, Reija ym, Noituus Suomessa ja Islannissa

Kävimme Merikarvian lukion ja yläasteen Islanti-projektiin liittyen sähköpostin välityksellä keskustelua noituudesta/noitavainoista islantilaisen Fjölbrautaskoli sudurnesja -koulun oppilaiden  kanssa. Fjölbrautaskoli sudurnesja -koulussa on mahdollisuus valita kurssi, joka käsittelee noituutta. Kyseisen kurssin oppilaat lähettivät meille 20 kysymystä, joihin me vastasimme pareittain. Tämän jälkeen lähetimme heille kymmenkunta kysymystä, joihin he vastasivat.

Kysyimme heiltä mm., koska noitavainot alkoivat Islannissa, kerrotaanko noituudesta kouluissa ja mistä he saavat tiedot siitä sekä puhutaanko kotona noituudesta. He vastasivat noitavainojen alkaneen 1554 ja päätyneen 1720-luvulla. Suomessa noitavainot alkoivat n.1450 ja loppuivat n.1700-luvulla.

Islannissa siis on mahdollisuus valita kurssi, joka käsittelee noituuden historiaa. Meidän kanssamme keskustelleet oppilaat ovat juuri tältä kurssilta. Noituudesta saa haettua tietoa kirjastoista sekä museoista. Kotona ei keskustella noituudesta sen enempää kuin muistakaan historiallisista asioista.

Islannissa syytettiin suurimmaksi osaksi miehiä, mutta myös muutaman nainen on tuomittu. Lapsia ei tuomittu kuin yksi. Noituudesta tuomittiin 114 henkilöä, osa poltettiin, osa ruoskittiin tai heitä sakotettiin, ja osa sai arestia. Suomessa tuomittiin myös miehiä enemmän kuin naisia ja rangaistukset olivat samantapaisia kuin Islannissakin. Tuomittujen määräkin on lähes sama. Noitien lapsia ruoskittiin ja pari nuorta, 12- ja 15-vuotias, tuomittiin.

Eläimiä ei noituuteen käytetty Suomessa, mutta Islannissa käytettiin. Esim. uskottiin, että jos halusi nähdä yhtä hyvin yöllä ja päivällä, tehtiin mustan kissan sydämestä pirtelöä. Monet eläimet kuolivat myös sen takia, että heidän omistajansa olivat vihattuja.

Galdra Loftur ja Sæmundur Fróði olivat tunnetuimpia noitia Islannissa, mutta heitä ei ole ollut koskaan oikeasti olemassakaan. Suomen tunnetuin noitatarina kertoo rikkaasta pojasta, joka rakastuu köyhään tyttöön, ja näin ei olisi voinut tapahtua ilman, että tyttö olisi noitunut pojan. Tämän vuoksi syytön tyttö tuomittiin noitana. Kyseessä on balladi Kuusalon Kaarinasta Kangasalta.

Suomessa noidiksi pukeudutaan pääsiäisenä, virpomaan mennessä. Islannissa Öskudagur ja Trettándi ovat vähän samantapaisia kuin Suomen pääsiäinen ja Englannin halloween.

Suomessa ei uskota noituuteen yleisesti, mutta on joitakin ihmisiä, jotka kuuluvat uusipakanalliseen uskontoon, wiccoihin, jotka uskovat noituuteen tai noidallisiin voimiin. Islannissa on nykyäänkin ihmisiä, jotka harjoittavat noituutta ja kertovat lapsilleen, mitä he tekevät, ja siten usko noituuteen säilyy sukupolvelta toiselle.

LÄHTEET:

Marko Nenonen ja Timo Kervinen: Synnin palkka on kuolema

Leea Virtanen: Kansanviisauden kirja

Wikipedia: hakusana ”noituus”

Lindgren, Sami. Islannin luonto

Ilmasto

Islannin ilmasto ei ole kylmää kuten monet luulevat. Islannissa vallitsee niin sanottu väli-ilmasto joka ei ole kuuma eikä kylmä. Islannissa ei ole talvisin yleensä lunta. Islannissa sataa paljon vettä. Golf-virran takia islannin ilmasto on leuto läpi vuoden.  Etelä-Islannissa on talvisin noin -10 °C ja kesäisin lämpötila voi nousta ylimmillään 24 °C, Pohjois-Islannissa on talvisin noin -15°C kylmä ja kesäisin siellä on yhtä lämmintä kuin etelässä. Sää vaihtelee paljon. Pakkasennätys on 20 °C jäätiköllä

Kasvisto

Islannin luonto on karu ja aution maasta vai ¼ on kasvillisuuden vallassa. Islannissa kasvoi aiemmin enemmän metsää mutta metsiä hakattiin ja ne eivät ole kasvaneet takaisin. Maassa on kumminkin monia eri kasveja. Maasta 1% on viljeltyä, karjan laidunmaina 20% , 11% peittää laava ,  12% jäätikön peitossa, 3% järviä ja loput autiomaata.

Tuliperäisyys

Islanti on syntynyt tulivuorenpurkausten seurauksena mannerlaattojen saumakohtaan viimeksi kuluneiden 14–16 miljoonan vuoden aikana. Tulivuoret toimivat edelleen. Islanti on yksi maailman tuliperäisimmistä maista. Sen jälkeen kun maa asutettiin,  siellä on ollut jo 150 tulivuorenpurkausta purkauksia lasketaan olevan noin viiden vuoden välein. Islannin tunnetuin tulivuori on Hekla, se on purkautunut vuoden 1104 jälkeen 20 kertaa ja on vieläkin aktiivinen. Vuonna 1996 tapahtui viimeisin tuhoisa tulivuorenpurkaus Vatnajökull-jäätikön alla ja se sai suuret jäätikköalueet sulamaan. Samalla alueella purkautui myös vuonna 1998 mutta ympäristö selvisi pienemmin tuhoin. Islannissa on noin 200 tulivuorta joista yli 30 on toimivia.

Geysirit

Geysirejä eli kuumia lähteitä on kahta eri laatua hver on vesi- tai höyrylähde jonka lämpötila on jopa 100 °C, toinen tyyppi on laug siinä vesi on lämmintä tai haaleaa. Geysirien toiminta perustuu pohjaveden lämpenemiseen ympäröivien kivien vaikutuksesta. Aluksi luolasto täyttyy pohjavedellä joka lämpeää kivien vaikutuksesta kun vesi nousee lähes kiehumispisteeseensä. Osa vedestä virtaa ulos pinnalla olevasta aukosta ja paine laskee. Silloin vesi saavuttaa kiehumispisteensä Höyrystyvä vesi aiheuttaa pylväsmäisen veden ja vesihöyryn purkauksen. Deildartungwher on yksi maailman suurimmista kuumista lähteistä. Islannin suurin kuuma lähde on Geysir jonka mukaan kaikki kuumat lähteet on nimetty. Islannissa on paljon kuumaa vettä jota käytetään lämmittämiseen. Esimerkiksi talojen lämmityksestä 85% hoidetaan kuuman veden avulla, myös kasvihuoneita lämmitetään kuumalla vedellä. Maan suurin kuuma lähde, Deildartunguhver tuottaa yli 150 l kiehuvaa vettä sekunnissa.

Jäätiköt

Maasta löytyy valtavia jäätiköitä ja jää peittää 11,5  % maan pinta-alasta eli noin 11800 km². Euroopan suurin jäätikkö on Vatnajökull se sijaitsee Etelä-Islannissa, se on noin kilometrin paksu ja sen pinta-ala on 8300 km².

Tulivuorenpurkauksen synty

Maankuoren alla on magmapesäkkeitä.  Magma on kaasujen ja sulan kiviaineksen sekoitus.  Sula kiviaines on sitä ympyröivää kiveä kevyempää ja se nousee paineen vaikutuksesta ylemmäs. Magman noustessa paine laskee ja kaasut alkaa laajentua. Kaasujen laajenemisen vuoksi ja magma etsii maankuoresta heikon kohdan josta se purkautuu siitä läpi maanpinnalle ilmiötä kutsutaan tulivuorenpurkaukseksi.  Islannissa yleisin purkaus on rauhallinen laavapurkaus mutta räjähdysmäisiäkin purkauksia tapahtuu. Tulivuoren purkauksia voidaan ennakoida tutkimalla maanjäristyksiä ja maanpinnan kohoamisia ja laskemisia. Myös kaasupurkauksia ja kaasujen koostumuksia analysoimalla saadaan tärkeää tietoa mahdollisista tulivuorenpurkauksista. Tulivuori voi purkautua räjähdysmäisesti jos tulivuoren kivisula on sulattanut jäätikköä niin että kraaterin päälle syntyy jäätikön alainen järvi. Vesi alkaa höyrystyä ja aiheuttaa räjähdyksen.

Eläimistö

Kun Islanti asutettiin ei maassa ollut muita eläimiä kuin napakettu. Ketut ovat edelleen yleisiä ja ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. Norjasta tuotiin poroja jotka asuvat nykyään Itä-Islannin . 1900-luvulla aloitettiin minkkien tarhaus joka johti nopeasti minkkien leviämiseen luontoon ne aiheuttavat suurta tuhoa sisälahtien linnuille ja kaloille.

Meren nisäkkäät

Islannissa on  17 valaslajia ja useita eri hyljelajeja. Valaita kalastettiin aina vuoteen 1986 asti. Nykyisin lajit eivät ole enää vaarassa kuolla sukupuuttoon. Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia erityisinä metsästysaikoina.

Linnut

Islanti on  Euroopan tärkein lintujen pesimäpaikka ja islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut. Suurin osa pesinnöistä keskittyy Myvatn- järven ympäristöön. Ihmiset ovat kautta aikain käyttäneet merilintuja ja niiden munia ravinnokseen. Lintuja on tavattu ainakin 300 lajia. Niistä 73 pesii saarella säännöllisesti , monet linnut käyttää saarta muuttojen aikana levähdyspaikkana. Kuuluisin petolintu on  metsästyshaukka joka on harvinainen ja nykyään rauhoitettu.

Lunni

Islannissa on maailman suurin lunniyhdyskunta Islantilaisia paikkoja joissa on paljon lunneja :

Látrabjarg

Borgarfjörður eystri¨

Ingólfshöfði

Breiðafjörður

Reykjavikistä järjestetään matkoja joilla saa katsella lunneja.

Jäälokki

Jäälokki on harvinainen lokki joita arvioidaan olevan maailmassa vain noin 14000kpl. Ne pesivät arktisella alueella.

Kalat

Islannin joissa on paljon lohia Nieriä ja purotaimen viihtyvät puroissa ja järvissä. Merissä on paljon planktonia kaloille ravinnoksi. Suolaisen veden kaloja on havaittu 150 mutta niistä vain 66 viihtyy islannin rannoilla pysyvästi. Tärkeimmät kalateollisuuden kalat turska , sei ja silli.

Vesiputoukset

Islannissa on paljon vesiputouksia. Isoja vesiputouksia:

Dettifos (Euroopan isoin vesiputous)

Selfoss

Goðafoss (God’s Falls)

Aldeyjarfoss

 

Lähteet

http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/koululaisille/

http://en.wikipedia.org/wiki/Waterfalls_of_Iceland

http://www.nifin.helsinki.fi/lander/islanti.htm

http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/koululaisille/

http://www.nifin.helsinki.fi/lander/islanti.htm

http://www.helsinki.fi/~emiettun/islanti/seminaari/geysir.html

http://www.peda.net/verkkolehti/ee/82/riihimakkee?m=content&a_id=58

http://www.nifin.helsinki.fi/lander/islanti.htm

Lindholm, Tuukka. Kalastus ja merenkulku Islannissa

Islanti, saarivaltio josta voi jo päätellä että meri on keskeinen asia Islantilaisten arjessa. Islannin suurin vienti tuote onkin kala. Kala on eri muodoissa islannin  bruttokansan tuotteesta 70 %.Kalastus on islannin suurin tulon lähde heti turismin jälkeen. Kalastuksella on pitkät perinteet islannissa vaikka viimeisen 25 vuoden aikana kalastus ja kalateollisuus on muuttunut merkittävän paljon uuden teknologian käyttöön oton mukana. Uusien troolareiden  avulla  saadaan suuria saaliita ja osa kalankäsittelystä voidaan hoitaa paikan päälle merellä.  Vaikka kalakantojen hyötykäyttö onkin kasvanut on kalastuksen parissa työskentelevien määrä laskenut. . Kalansaaliiden vaihteluilla on ollut suuri vaikutus maan talouteen. Silloin kun saalit olivat isoja, hinnat nousivat ja kysyntä kasvoi. Kalastukseen liittyvissä töissä käy islannin väestöstä vain 10 % joka on melko pieni määrä verrattuna  kalatuotteiden osuuteen maan bruttokansan tuotteista.

”Nykyään kalastushankkeetkin pitää ovat käytännössä tietotekniikan kehittämistä. Itse asiassa tehokkuus on jo viety jo niin pitkälle, että kalastusta pitää rajoittaa. Keskeistä onkin löytää tasapaino kestävän kalatalouden ja tehokkaan kalastamisen välille”. Kertoo Reykjavikin yliopistossa työskentelevä Eirikur.

Kalastus on elintärkeää pienille rannikko paikkakunnille jossa käytännössä kaikkien työskentely liittyy tavalla tai toisella kalastukseen. Yleisimmät työpaikat ovat pakastamot ja troolarit. Nämä pikkupaikkakunnat on välttämättömiä jotta saaliit saadaan nopeasti käsiteltyä ja niiden laatu pysymään korkeana.

Kalakanta

Islannin kalakanta on todella rikas kalakanta golf virran ansiosta. Islannin merissä on havaittu jopa 150 kalalajia joista 66 viihtyy jatkuvasti Islannin ympäristössä. Tärkeimpiä kaloja kalateollisuuden kannalta ovat syvänmeren kaloista turska, kolja ja sei, pintaveden kaloista tärkeimpiin lukeutuvat sillit, ravut, hummerit, islannin simpukat sekä kampasimpukat. Joissa esiintyy lohta.

 

Turskasota

Oli Islannin ja Yhdistyneiden kuningaskuntien välillä vuosina 1958 – 1976. Se oli kuin sarja diplomaattisia selkkauksia. Tilanne kärjistyi välillä jopa niin pahaksi että sota aluksia lähetettiin suojelemaan Brittiläisiä troolareita Islannin rannikkovartioston häirinnältä. Islantilaiset laittoi aluksiinsa leikkureita jolla voitiin vaurioittaa Brittiläisten trooleja. Kahden NATO maan välinen välirikko oli paha huolen aihe. Islannissa oli tuohon aikaa yleistä vihaa Natoa kohtaan.

 

Lähteet

http://tekes.fi/fin/julkaisut/eurotutkimus/euro/0301/uusin/isl_nos.html

http://www.peda.net/verkkolehti/ee/82/mantsalariihimaen?m=content&a_id=26

http://fi.wikipedia.org/wiki/Turskasota

Pohjavirta, Petra. Islannin uskonto

Kristinuskon taustaa

Kristinuskon tunnustajia Islannissa oli jo alusta asti. Irlantilaiset munkit eivät olleet ainoita jotka saarella asuivat ennen uudisasutuskautta n. 700- luvulla jKr. vaan osa oli myös uudisasukkaita. Munkit kuitenkin lähtivät pois, kun Skandinaviasta tulleet pakanat (viikingit) ryhtyivät asuttamaan saarta 870- 930 jKr.

Kristittyjen määrää ei valitettavasti voida tarkasti kertoa lähteiden vähäisyyden vuoksi, mutta kuitenkin tiedetään, että heitä oli. Tämä kristillisyys oli irlantilaista tyyppiä. Kristinuskon toivat mukanaan Irlantiin ne maahanmuuttajat, jotka olivat Brittein saarilta. Suurin osa siirtolaisista oli kuitenkin lähtöisin Norjasta. Pitkin 900-lukua ja maahanmuuttokautta Islantiin tuotiin myös kelttiläisiä orjia. Useimmat heistä olivat luultavasti kristittyjä, mutta heidän vaikutuksensa jäivät vähäisiksi. Myöskään kristinuskon levinneisyyttä maahanmuuttokaudella ei pystytä arvioimaan. Pakanuuden päästessä Islannissa voitolle valtion muodostamisen yhteydessä, kristinusko jäi toisarvoiseksi uskonnoksi. Useat kristityt päälliköt hylkäsivät uskonsa mahtiasemansa säilyttämiseksi. Siitä ei ole varmaa tietoa oliko tämä varhaisen kristillisyyden häviämistä.

Pakanuus

Pakanuus oli monta uskontoa ja se antoi monia erilaisia kuvia esim. elämästä ja kuolemasta. Se ei ollut mikään organisoitunut uskonto, ei jos sitä verrataan kristinuskoon. Pakanuudessa on tapana erottaa kaksi eri päämuotoa: usko luonnonhaltijoihin ja usko skandinaavisiin jumaliin. Luonnonhaltijoihin uskominen on vanhempaa. Se perustuu ajatukseen siitä, että on olemassa joitain hyvin yliluonnollisia olentoja, jotka elävät kauniissa paikoissa, esim. vuorilla, lehdoissa jne. Nämä olennot pyrittiin pitämään tyytyväisinä, koska ne vaikuttivat ympäristöönsä. Tämä usko eli jumaluskon rinnalla.

Muinaisskandinaavisten jumalten ja ihmisen välinen yhteys oli aivan erilainen, kuin kristityn ja Jumalan välinen yhteys. Skandinaavialaisia jumalia pidettiin pikemminkin ystävinä. He eivät vaatineet palvomista tai alistumista, koska he olivat itsekin haavoittuvaisia ja tuhoutuivat aivan samoin kuten ihminen.

Haltijauskon ja jumaluskon lisäksi eli erilaisia kuvitelmia kuoleman jälkeisestä elämästä. Tällaiset epämääräiset uskonkäsitykset joutuivat väistymään hyvin organisoidun kristinuskon tieltä, vaikka pakanuudella Islannissa olikin kasvupohjanaan järjestynyt yhteiskunta. Kuitenkin kristinusko määrättiin pakolliseksi lailla 70 vuotta valtion muodostamisen jälkeen. Kehitys oli hyvin suurta yhteiskunnassa, joka perustui pakanuuteen.

Lähetystoiminta

Ensimmäinen lähetyssaarnaaja, jonka tiedetään käyneen Islannissa, oli saksalainen lähetyspiispa Fridrekur. Piispa matkusti Islantiin Thorvaldur – nimisen islantilaisen pyynnöstä. Thorvaldur toimi piispan tulkkina ja apulaisena. He pysyttelivät enimmäkseen Islannin pohjoisosassa, eikä heidän lähetystyönsä tuloksista tiedetä juuri mitään. Ainoastaan sen verran voidaan kertoa, että he yrittivät puhua kristinuskon puolesta yleiskäräjillä. Heitä ei kuitenkaan kuunneltu vaan heidät otettiin vastaan pilkkalauluin. Pilkkalauluja voi pitää pakanoiden vahvimpana aseena kristinuskoa vastaan. Thorvaldur ei sietänyt pakanoiden pilkkaa, joten hän tappoi kaksi miestä; piispa ei sitä hyväksynyt joten Thorvaldurin ja Fridrekurin oli lähdettävä Islannista saamatta mitään aikaan. Tämän jälkeen tuli lähetystyössä tauko.

Olavi Tryggvenpojasta tuli vuonna 995 Norjan kuningas. Ennen kuninkaaksi tuloaan hän oli ollut viikinkinä hävittämässä Isoa-Britanniaa. Vuonna 994 Winchesterin piispa konfirmoi Olavin. Juuri konfirmoituna kristittynä, suuret rikkaudet mukanaan hän palasi Norjaan. Hän alkoi levityttää kristinuskoa Norjassa kovin ottein.

Keinot joilla Olavi pääsi päämääräänsä sopivat huonosti kristinuskon sanomaan. Tämän jälkeen Olavi käänsi katseensa niihin saariin joilla eli norjalaisperäistä väestöä. Kuningas Olavi lähetti Islantiin ensin Stefnir nimisen islantilaisen miehen ja hänen mukanaan pappeja. Näiden tehtävä oli levittää uutta uskontoa. Stefniriin suhtauduttiin huonosti eikä hän saavuttanut mitään tuloksia. Tästä suuttuneena Stefnir alkoi tuhoamaan pakanallisia temppeleitä ja jumalankuvia. Tämän seurauksena säädettiin laki joka velvoitti kaukaiset sukulaiset haastamaan kristitty oikeuteen, jos tämä loukkasi pakanallisia jumalia, sillä kristinuskoa pidettiin suvun häpeänä. Stefnir tuomittiin maanpakoon ja hänet ajettiin pois Islannista.

Tämän jälkeen kuningas lähetti matkaan Thangbrandur- nimisen lähetyssaarnaajan. Hän oleili Islannissa noin kaksi vuotta ja sai joitain edistyksiä aikaan maan eteläosassa. Hänen onnistui kastaa neljä huomattavaa päällikköä, joiden joukossa oli myös kaksi godia (päällikkösuvun päämies); Gissur hvíti Teitsson ja Thóroddur. Kaksi muuta olivat Gissur Teitssonin vävy Hjalti ja Hallur. Näillä päälliköillä tuli myöhemmin olemaan olennainen ja hyvin tärkeä osa kristinuskon vakiinnuttamisessa. Kahden godin kastamisessa on luultavasti ollut hankaluuksia.

On esitetty teoria, että kristityt godit ovat järjestäneet omat kevätkäräjät, koska asianomaiset eivät voineet enää vannoa godien valaa eivätkä he luultavasti saaneet enää osallistua yleiskäräjien tärkeimpiin tehtäviin. Näin heidät eristettiin kaikista, jotka kuuluivat heidän godordiinsa (vähän kuin heimo).

Useimmat torjuivat Thangbrandurin, vaikka hän olikin onnistunut kastamaan kaksi godia. Kahden vuoden jälkeen hän lähti maasta murhaten kaksi tai kolme häntä herjannutta miestä. Thangbrand palasi Norjaan ja kertoi, ettei kristinuskon vakiinnuttaminen Islantiin ollut mahdollista. Kuningas Olavi vimmastui tästä niin, että uhkasi murhata kaikki Norjassa olevat islantilaiset.

Islannissa silloin (luultavasti sen jälkeen kun Thangbrand oli jo lähtenyt) sattui yleiskäräjillä, että Hjalti (yllämainittu kastetun godin vävy) meni sepittämään Freyja- jumalattaresta herjarunon ja hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi maanpakoon. Tuomion saatuaan Hjalti matkusti Norjaan ja hänen appensa Gissur Teitsson seurasi hänen mukana, luultavasti keskustellakseen kuningas Olavin kanssa jonka tiedetään olleen hänelle sukua. He saivat Olavin pään kääntymään, niin ettei hän pannut islantilaisia koskevaa uhkaustaan (näiden murhaaminen) täytäntöön ja he ostivat maanmiehensä vapaiksi lupautumalla toimimaan kristinuskon puolesta Islannissa. He olivat hyvin varmoja hankeensa onnistumisesta. Ei tiedetä, miksi he olivat siitä niin varmoja, mutta Olavi kuitenkin vapautti islantilaiset panttivangit, paitsi neljää. Nämä neljä olivat Islannin huomattavimpien päälliköiden pojat, joiden isät olivat kristinuskon suurimpia vastustajia. Hän jätti vapauttamatta nämä neljä sen vuoksi, että jos islantilaiset eivät suostuisikaan ottamaan vastaan kristinuskoa.

Kristinuskon maahantulo

Kesällä 999/1000 Hjalti ja Gissur palasivat Islantiin mukanaan eräs pappi. Miehet saapuivat Vestmannaeyjariin samana päivänä, kun yleiskäräjien piti kokoontua. He jatkoivat suoraan etelään, mutta hevosten saanti näillä alueilla oli vaikeaa. Niillä seuduin kristinuskon vastus oli suurin. He saivat kuitenkin hevoset ja samalla he yrittivät saada kokoon melko suuren kannattaja joukon. Hjaltilla oli edelleen tuomio päällä joten hän ei voinut tulla käräjäpaikalle ja sovittiin, että hän pysyisi kauempana joukko suojelijoita seuranaan.

Gissur ratsasti käräjäpaikkaa kohden kristittyjen joukon kärjessä. Kuitenkin he saivat tietää ennen perille tuloaan, että pakanat aikoivat asein estää heidän pääsynsä paikalle. Silloin Gissur lähetti paikalle salaisen viestin ja pyysi käräjillä olevien kristittyjen tulemaan heitä vastaan. Kun joukko kristittyjä saapui käräjäpaikalle, pakanat olivat siellä koolla. Hetken luultiin, tai siltä se ainakin oli näyttänyt, että pakanat ja kristityt aikoivat asein käydä taistelemaan toisiaan vastaan. Luultavasti myös Hjaltille oli ilmoitettu, koska hän oli kristittyjen joukossa. Pakanoiden mielestä hän aikoi häväistä käräjäpaikan tulemalla tuomittuna paikalle.

Pakanat kuitenkin muuttivat mielensä sillä he eivät hyökänneetkään kristittyjen kimppuun. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, he antoivat Gissurin ja Hjaltin puhua seuraavana päivänä asiansa puolesta Lakivuorella. Syytä ei kerrota. Tapahtumien kulkua ei enää voida myöskään varmasti kertoa, mutta on esitetty eri teorioita: 1) kristittyjä oli odotettua enemmän. 2) pakanat saivat nyt vasta tietää kuningas Olavin panttivangeista tai 3) pakanoiden ja kristittyjen joukossa oli sellaisia, jotka halusivat rauhan säilyvän. Kuitenkin kuvaus tästä historiallisesta käräjäoikeudesta sisältää vain kristittyjen näkemyksiä.

Seuraavana päivänä Gissur ja Hjalti lähtivät Lakivuorelle puhumana yleiskäräjille. Ei tiedetä millaisen vastauksen he saivat, mutta pakanat ja kristityt eivät kuitenkaan suostuneet sopimaan yhteisistä laeista. Tämä merkitsi ilmiselvästi sitä, että Islannin täytyisi jakautua kahdeksi eri valtioksi mikä ei missään nimessä voisi olla lopullinen ratkaisu.

Kristityt valitsivat Hallur Thorsteinssonin laatimaan uudet, kristityille sopivat lait ja toimimaan laamannina. Tämä kuitenkin kieltäytyi ottamasta vastaan tehtävää. Pakanat valitsivat godin, joka oli pohjoisseudulta. Hänen nimensä oli Thorgeir Thorkelsson. Hallur kuitenkin kieltäytyi tehtävästään, joten pakana Thorgeir joutui yksin keksimään ratkaisun ristiriitoihin. Tämä tuntuukin hyvin oudolta, jos kuvittelet itsesi samaan tilanteeseen. Siksi on esitetty teoria, että Hallur olisi jotenkin onnistunut kristittyjen nimissä lahjomaan Thorgeirin. Nykyiset historiantutkijat eivät kuitenkaan usko tähän vaan he ovat sitä mieltä, että Hallur ja Thorgeir olisivat neuvotelleet tästä päätöksestä. Jos ajatellaan lopputulosta, oli kieltämättä viisasta valita pakana ratkaisemaan kristinuskon ongelma.

Thorgeir vetäytyi yhdeksi päiväksi ja seuraavaksi yöksi pohtimaan ratkaisua, ainakin tradition mukaan. Pakanat luottivat häneen, olihan hän itsekin godi ja pakana, virallisesti ainakin. Kuitenkin hänen täytyi herättää molemmissa osapuolissa luottamusta jotta nämä hyväksyisivät sen, että hän tekisi ratkaisun yksin. Hänen tehtävänsä ei tosiaankaan ollut helppo.

Thorgeir piti seuraavana päivänä puheen jonka kaltaista ei ole Islannissa koskaan nähty. Hän piteli kohtaloa sisällään, koko maan kohtaloa. Hän selitti, että yksi valtio ja yksi laki olisi välttämättömyys. Hän korosti, että olisi välttämätöntä saada aikaan kompromissi, eli kumpikin osapuoli saisi osan vaatimuksistaan hyväksytyksi. Hän sanoi: ” Sillä tullaan näkemään, että jos hajotamme lain, hajotamme myös rauhan. ”Kaikki lopulta suostuivat hyväksymään yhteisen lain. Pakanat odottivat, että he saisivat tahtonsa läpi, koska Thorgeir oli itse pakana.  Kristityt taas luulivat olevansa vahvoilla, koska he olivat varmoja, että Hallur olisi jotenkin vaikuttanut Thorgeirin päätökseen. Luultavasti molemmat puolet yllättyivät valtavasti kuullessaan päätöksen.

Ensimmäiseksi Thorgeir määräsi, että kaikkien islantilaisten tuli olla kristittyjä ja ne joita ei ollut vielä kastettu, oli heti kastettava. Perussäännöstä oli kuitenkin kolme erikoista poikkeusta: 1) lapsia saatiin edelleenkin viedä heitteelle. Lasten heitteillejättö oli pakanoille käytännön toimenpide. Lapset vietiin heitteille ennen kuin he saivat nimen; muussa tapauksessa oli heidän eettisten käsitystensä mukaan kyse murhasta. Kristityille tämä merkitsi lapsen luovuttamista paholaiselle. 2) saatiin edelleen syödä hevosenlihaa 3) muinaisia jumalia sai palvoa, mutta siitä voitiin tuomita jos oli todistajia. Voidaan kyllä ihmetellä miten kristityt ja pakanat ovat nämä hyväksyneet. Pakanat varsinkaan sitä, että kaikkien tulee olla kristittyjä. Kristityt kuitenkin hyväksyivät ensimmäisen ja toisen poikkeuksen. Pakanoiden oli vaikea ymmärtää sitä lasten määrää joka heidän tulisi kasvattaa. Kristityt veivät voiton kaikkien poikkeusten kohdalla ja tajusivat, että myöhemmässä vaiheessa olisi helppo muuttaa lakia niin, että kristityt lopulta voittaisivat. Suurin onnistuminen oli kuitenkin kaikkien kastaminen kristityiksi.

Tähän käräjäoikeuteen liittyy myös huvittava osuus. Kun käräjäoikeus oli julistanut maan uskonnoksi kristinuskon, paikalla olleet papit olisivat tahtoneet kastaa kaikki käräjiin osallistujat saman tien. Ihmiset eivät kuitenkaan suostuneet, koska heidän mielestään vesi oli siellä liian kylmää! He tahtoivat tulla kastetuksi kotimatkalla olevissa lämpimissä lähteissä.

Syyksi siihen, että pakanat hyväksyivät kristinuskon, on todettu monia eri mahdollisuuksia kuten esimerkiksi se, että Islannin lähelläkin olevat maat olivat muuttumassa kristityiksi ja kuningas Olavilla oli suuri valta vaikeuttaa Islantilaisten elämää, kieltämällä esimerkiksi meren käynnin Norjan ja Islannin välillä. Islantilaiset tarvitsivat näitä reittejä, koska kävivät vilkasta kauppaa norjalaisten kanssa.

Tämä kaikki yllä oleva siis viittaa siihen, että Islannissa voitti poliittinen selvännäköisyys eikä uskonnollinen fanaattisuus. Tällä kristinuskon valinnalla johtajat pyrkivät pelastamaan valtion ja yhteiskuntarakenteen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Muinaisislantilainen yhteiskuntajärjestys sai kirkosta voimatekijän. Kirkko järkytti godien vallan alkuperäistä tasapainoa. Tämä johti toisaalta kirkon ja päällikköluokan, toisaalta päälliköiden keskinäisiin valtataisteluihin. Tasavallan häviö oli tästä tuloksena.

Kristinusko nykyään

Nykyään Islannissa on 97 % evankelis-luterilaisia ja 3 % muita kristittyjä.

Joissakin Islannin kouluissa ei lukujärjestykseen kuulu uskonto ollenkaan eli uskonnonopetukseen suhtaudutaan välinpitämättömästi. Koululaisten vanhemmat eivät välitä. Tästä voidaan päätellä, että uskonnolla ei kovin suurta vaikutusta ole Islannissa. Ei ainakaan opetuksessa.

Lähteet

Njördur P. Njardvik, Muinainen Islanti, Otava.

http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/eurousk.html#kohta4

Saine, Janne. Islannin kulttuuri

Islannin kulttuuri on yleisesti sanottuna monipuolinen ja sen juuret tulevat Norjasta ja Viikingeistä. Islantilaisten yleisimmät harrastukset ovat Jalkapallo, yleisurheilu, käsipallo ja Koripallo. Golf, tennis, uinti, shakki ja ratsastus ovat myös yleisiä. Sekoitus kansainvälisyyttä, uutta city-kulttuuria ja vanhaa tuhat vuotta säilynyttä kulttuuria haltijauskoineen ja sankari-ihanteineen.

Islannin kieli on säilynyt lähes muuttumattomana jo muutaman sadan vuoden ajan. Vanhat tarinat 1200-luvulta ovat yhä tunnettuja ihmisten keskuudessa. Islantilaiset lyövät ennätyksiä kirjastosta lainattavien kirjojen lainaamisessa, elokuvien katselussa, tietokoneiden määrässä ja kirjojen julkaisumäärässä. Islantilaiset opinhakijat menevät ulkomaille opiskelemaan ja sitä kautta on saatu kulttuurivirtauksia islannin saarelle.

Saagakirjallisuus

Saagat ovat puhtaasti islantilaisten luomia teoksia jotka luokitellaan nykyään romaanikirjallisuuteen. Sagakirjat kirjoitettiin tanskalaisen vapaa valtion loppu vaiheilla ja ne kertovat muinaisesta elämästä islannin asuttamisen ja kristinuskoon siirtymisen ajoilta ja ajoilta jolloin vapaavaltio suistui tuhoon. Useimpia saagojen kirjoittajia ei tunneta mutta kirjoittajat ovat jättäneet oman käsityksen noilta ajoilta. Ne sisältävät paljon arvokasta tietoa muinaisen islantilaisen yhteiskunnan tapahtumista, tavoista ja yhteiskunnallisista suhteista. Kuitenkin saagoihin on kirjoitettu tietoa joka on tapahtunut jo aikaisemmin ja siitä ei ole mitään muita merkintöjä jotka todistaisivat nämä kirjoitukset. Saagat kirjoitettiin pergamentille käsin ja niistä tehtiin useita kopioita. Saagoja lukiessa on hyvä tuntea jonkin verran ajasta mitä ne kuvaavat.

Kieli

Historiallisesti Islannin kieli kuuluu pohjoisgermaanisiin, tarkemmin sanottuna länsiskandinaavisiin kieliin. Islannin asutuksen aikana (870–930) useimmat maahan muuttajat olivat Norjan länsirannikolta. Siellä silloin puhuttu kieli Norja on Islannin kielen pohja, johon ei ole paljon tullut vaikutteita vaikka on maahanmuuttajia on tullut useimmasta eri maasta.

Nykyään Islannin kieli muistuttaa germaanisista kielistä saksaa, sillä siinä myös nominit saavat suvun ja taipuvat neljässä eri muodossa. Saksan kielestä poiketen Islannin kielessä ei ole varsinaista artikkelia. (vert ein Mann der Mann – maður, maðurinn) Islannin aakkosissa on 9 suomen kielestä poikkeavaa kirjainta. (Áá, Ðð, Éé, Íí, Óó, Úú, Ýý, Þþ, Ææ.) Ääntäyllisesti vain muutama poikkeaa Suomen kielestä. Yhteistä suomen ja islannin kielille on sanan paino ensimmäisellä tavulla ja systemaattinen oikeinkirjoitus. Islannin kieli pyrkii pitämään eri kielien vaikutteet erossa Islannin kielestä.

Kansanusko ja tarinat

Islannista ei voi olla puhuatta haltijoista ja muista kummallisista tapahtumista, joille ei ole mitään järkevää selitystä. Islantilaiset pitäväs Haltijoita täysin luonnollisena. Myös turistit ovat kuulleet että maantie rakennussuunnitelmia on tarvinnut muuttaa kun tie on mennyt maahisten suosiman alueen lävitse. Toisille alueille on rakennettu kiviröykkiöitä jotta alueiden yli pääsisi kulkemaan turvallisesti. Islantilaiset kummitusjutut ja maahisista kertovat tarinat ovat erittäin kuuluisia maailmalla.

Teatteri

Islantilaisten innostus teatteriin on erittäin suuri joka ehkä johtuu Islantilaisten suuresta rakkaudesta tarinoihin sillä tarinankerronnastahan teatterissa on kyse.

Teatterin historiasta voidaan kertoa että Islannin teatteri perinne on alkanut 1700-luvun alussa jolloin Herranótt nimisessä juhlassa katedraalikoulun oppilaat pukeutuivat seremoniaa varten esiintymisasuihin. Yksi pojista esitti piispaa ja muut erilaisimpia hahmoja mutta silti kyseessä oli selkeästi näytelmä.

Elokuvat

Pari vuosikymmentä sitten Islannin kulttuuri oli käytännöllisesti katsoen tuntematon maan rajojen ulkopuolella. Omaa elokuvatuotantoa on kuitenkin maassa ollut jo pitkään ja ensimmäinen oma elokuva valmistui 1921. Vuoden 1980 jälkeen Islantilainen elokuva on lyönyt itsensä läpi myös kansainvälisesti. Siellä on tuotettu yli 50 filmiä, lyhytelokuvia, dokumentteja ja koko illan elokuvia, joita on esitetty elokuvateattereissa, festivaaleilla ja televisiossa ympäri maailmaa. Ehkä parhaiten tunnettu islantilainen ohjaaja on Fridrik Thor Fridriksson jonka arvostetuin teos ”Luonnon Lapset” on voittanut parisenkymmentä kansainvälistä palkintoa ja on esitetty suomen televisiossa.

Koulutus

Islantilaiset käyät peruskoulua 10 vuotta. He aloittavat koulunkäynnin kuusivuotiaina. Sitä ennen on mahdollisuus käydä vapaaehtoista esikoulua. Lukukaudet jakautuvat samalla tavalla kuin meilläkin, syys- ja kevätlukukauteen, mutta lukuvuosi alkaa hieman myöhemmin elokuussa ja loppuu 29. toukokuuta. Islannissa on paljon harvaan asutettuja seutuja ja siksi koulumatka on pitkä joten lapset voivat joutua asumaan viikon koulun asuntolassa. Peruskoulun jälkeen voi mennä kurssimuotoiseen lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Islannissa valmistutaan ammatteihin noin 3-4 vuodessa.

Amerikan löytäminen

Asutettuaan Islannin 800-luvulla, läntiset viikingit jatkoivat muutto liikettään pohjoiseen ja monet islantilaiset muuttivat Eerik Punaisen johdolla Grönlantiin. Sieltä käsin taas tehtiin matkoja pidemmälle länteen. Islannissa syntynyt Eerik Punaisen poika Leifur Eiriksson purjehti ensimmäisenä 1000-luvulla Pohjois-Aerikan mantereelle ja oli 500 vuotta ennen Kolumusta löytänyt Amerikan. Amerikan mantereesta Leifur sai kuulla Bjarni Herjólfssonilta. Bjarni oli vahingossa purjehtinut liian pitkälle länteen ja oli löytänyt mantereen jota hän ei tuntenut eikä uskaltanut rantautua antereelle, tästä Leifur innostui ja kokosi miehistön ja lähti etsimään tuota mannerta mistä sai kuulla Bjarnilta. Islantilaiset yrittivät asuttaa Pohjois-Amerikan mutta muutaman vuoden kuluttua maahanmuuttajat palasivat islantiin takaisin.

Islannin Joulu

Islannissa joulu ja uusivuosi ovat sekoitus totta ja tarua. Kodeissa vierailee peräti 13 joulupukkia ja vuoden vaihteessa maassa roihuavat kokot. Silloin maahiset ja haltiat vaihtavat asuinsijojaan. Lampaanhätistelijä aloittaa jouluajan 12. joulukuuta. Islantilaiset joulupukit omaavat mitä oudoimpia nimiä, esim. ovenpaukuttaja, makkarankähveltäjä ja lihankoukkaaja.

Lähteet

www.iceland.org/fi/suurlähetysto/tietoa-islannista/kulttuuri/

Virtanen, Jarno, Viikinkiviihdettä

Me Merikarvian lukion Islanti-projektin oppilaat olimme marraskuussa katsomassa Turun kaupunginteatterissa pyörivää esitystä nimeltä Thorin vasara. Kaupunginteatteri sopi hyvin isoine näyttämöineen esitykseen. Tosin miinuspisteitä antaisin liian pehmeistä penkeistä, mutta niistä ei sen enempää, sillä esityshän tässä tärkein oli. Musikaalin nimestä Thorin vasara saattaa joku jo saada ahaa-elämyksen ja osata yhdistää sen skandinaaviseen tarustoon ja siis erityisesti viikinkitarustoon sekä Islantiin.

Thorin vasaran juoni pyörii Vigridin klaanin ympärillä, ja tarina alkaa, kun Vigridin klaanin viikingit saapuvat retkeltään Amerikasta mukanaan mm. kaatuneen intiaanipäällikön tytär Whatawha, josta viikinkikylän päällikkö Ragnvald aikoo tehdä itselleen uuden vaimon. Mutta kun nuori sotapäällikkö Sigurdkin iskee silmänsä intiaanityttöön, tapahtuu eräänä iltana verityö, jolloin Sigurd puolustaa Whatawhaa Ragnvaldin aikomuksilta ja iskee hänet kuoliaaksi. Tästä alkaakin varsinainen tapahtumasarja, kun Sigurdin ystävä Thorvald, joka on ukkosenjumala Thor ihmisen muodossa, viskaa taistelussa uskonpuhdistajia vastaan aseensa menettäneelle Sigurdille vasaransa, ukkosen jumalan vasaran. Kuitenkin ylijumala Odin puuttuu tilanteeseen, sillä vasaraa ei saisi antaa tavallisen ihmisen käteen. Alkaa pako tuonpuoleiseen. Loppu kokonaisuudessaan on eeppinen matka täynnä taisteluita. Jos haluat tietää, mitä tapahtuu, mene katsomaan musikaali paikanpäälle. Kuitenkin mainittakoon vielä Odinin viimeinen hyvä teko: hän nostaa Sigurdin ja Whatawhan tähdiksi taivaalle, jotta he voivat olla ikuisesti yhdessä. Siihen tämä tarina päättyykin.

Lavastukseen ja visuaalisiin keinoihin oli todella panostettu, ja useat eri valospotit ja räjähdys- sekä tulielementit elävöittivät tarinaa ja saivat jotkut jopa haukkomaan henkeään. Musiikki ja näyttelijöiden äänet kuuluivat selvästi, vaikka jotkut laulut olivatkin hieman vaikeaselkoisia. Musiikin jälkimiksaus oli toteutettu ilahduttavan hyvin eikä melodioissa mitään suurta puutetta ollut. Kiitos myös näyttelijöille, jotka hoitivat lauluosuutensa hyvin, vaikkakin jotkut miesten laulamat korkeat äänet olivat hieman säröileviä. Mutta puutteet laulussa korvattiin hyvin upeilla valotehostuksilla, jotka tulivat oikeaan aikaan ja osuivat oikeaan paikkaan. Itse pidin erityisesti taustan suuresta tähtitaivaasta, joka näytti todella hienolta, vaikka alkoikin loppua myöden jo kyllästyttää. Näytöksen valaistus ja akustiikka oli kokonaisuudessaan toteutettu kiitoksen arvoisesti ja niistä näkyi selvä ammattimaisuus ja kokemus.

Itse pidin musikaalista. Se oli todella viihdyttävä eikä missään kohdin tullut oloa, että ”enää ei jaksa, loppuis tää nyt jo”. Yhtenä miinuksena todettakoon vielä juonen pieni sekavuus. Täytyi keskittyä todella intensiivisesti, jos halusi tietää, missä mennään ja mitä tapahtuu. Mutta kiitokset kaikille musikaalin tekoon osallistuneille hyvästä esityksestä!

Kuvakertomus matkasta

Merikarvian lukio ja yläaste teki lukuvuonna mittavan kansainvälisen hankkeen, jonka kohdemaana oli Islanti. Tässä lyhyt kuvakertomus viiden opettajan ja 40 oppilaan/opiskelijan jännittävistä kokemuksista Satujen saarella.

Icelandairin kone lensi komiasti aavan meren tuolle puolen Satujen saarelle. Kun koneen ikkunasta vihdoin näkyi maata, oltiin ilmeisesti jäätikön yllä, sillä kaikki oli aivan valkoista. Leifur Eirikssonin kentälle laskeuduimme ajoissa, noudimme laukkumme ja läksimme etsimään islantilaista yhteysopettajaamme Thurvalduria, joka oli luvannut tulla meitä vastaan. Thurvaldur ajoi meidät itse aikkast annelihaipakkaa Reykjavikiin Fosshotel Baroniin. Hotellissa huolella suunnittelemamme huonejärjestyksemme meni tietenkin uusiksi, mutta kaikki kuitenkin pääsivät johonkin huoneeseen suurin piirtein haluamassaan seurassa. Joidenkin huoneet olivat koppeja, toisten lukaaleja. Tasan ei käy onnen lahjat…

20.4.2008 Menopäivä

Herätys aikainen, mutta kaikki saapuivat koululle viideltä, jolloin Mäkelän bussi starttasi kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla pysähdyimme haukkaamaan ”pikaruokaa” vaikka työntekijä vaikuttikin enemmän rautakauppiassketsin Spedeltä kuin dynaamiselta iloisen palvelun ammattilaiselta. Lentoasemalla ryhmä check-in ja turvatarkastus meni liukkaasti ja pian pääsimme ikkunaostoksille kansainvälisen puolen kauppoihin. Finnairin lähinnä pikkubussin tilat omaava kone lähti ajallaan kohti Osloa. Matkalla saimme nauttia maittavan sämpylän. Oslossa oli jälleen turvatarkastus, jonka jälkeen uusi check-in, joka kesti vajaan tunnin. Oli kuulemma numerot hukassa…

Icelandairin kone lensi komiasti aavan meren tuolle puolen Satujen saarelle. Kun koneen ikkunasta vihdoin näkyi maata, oltiin ilmeisesti jäätikön yllä, sillä kaikki oli aivan valkoista. Leifur Eirikssonin kentälle laskeuduimme ajoissa, noudimme laukkumme ja läksimme etsimään islantilaista yhteysopettajaamme Thurvalduria, joka oli luvannut tulla meitä vastaan. Thurvaldur ajoi meidät itse aikkast annelihaipakkaa Reykjavikiin Fosshotel Baroniin. Hotellissa huolella suunnittelemamme huonejärjestyksemme meni tietenkin uusiksi, mutta kaikki kuitenkin pääsivät johonkin huoneeseen suurin piirtein haluamassaan seurassa. Joidenkin huoneet olivat koppeja, toisten lukaaleja. Tasan ei käy onnen lahjat…

Illalla lähdimme suunnistamaan pizzapaikkaan Laugavegurille – kauppakadulle, jonka lähellä hotellimme sijaitsi. Ruuat olimme tilanneet etukäteen, mutta silti kesti varsin kauan ennen kuin jokainen jotain syötävää eteensä sai. Vuorokausi oli pitkä, monille lähes 24 tunnin mittainen, mutta silti monet venyttivät nukkumaan menonsa myöhään. Mitähän huomenna on edessä?

21.4.2008 Koulupäivä

Armoton kello herätti meidät aamusti aikaisin. Hotellin aamupala yllätti monipuolisuudellaan ja vohvelirauta sekä kaakaoautomaatti toi päivän starttiin sellaista sopivaa, hillittyä, luksusta. Bussi odotti meitä kello kahdeksan hotellilla, josta läksimme kohti Keflavikia ja ystävyyskouluamme Fjöllbrautaskoli Sudurnesjaa.

Koulu oli kooltaan ja oppilasmääriltään suuri, opettajiakin oli yli sata. Päivän aluksi koulun rehtori sanoi meille tervetuliaissanat, jonka jälkeen kiertelimme koulussa kahden opettajan johdattelemina. Ennen ruokailua osallistuimme vielä oppitunneille. Ainevalikoima oli mielenkiintoinen, sillä osa tunneista oli lukio- ja osa ammattiaineita. Niinpä osallistuimme sekä ranskan, saksan ja espanjan että metallityön, puutyön ja kampaajalinjan oppitunneille. Lounaaksi nautitun maukkaan lasagnen jälkeen pääsimme vielä toisellekin oppitunnille.

Koululta läksimme Blue lagooniin, joka on geoterminen ihme. Lämmintä vettä pulppuaa maan sisältä, joten mikäs siinä oli suomalaisten kölliessä muutama tunti laguunin sinertävänhohtavassa, suolaisessa ja rikinkatkuisessa vedessä. Kylpemisen jälkeen palasimme Reykjavikiin, jossa jakaannuimme päivälliselle, osa pihviravintolaan, osa thai-paikkaan ja osa jälleen pizzalle.

22.4.2008 Luontopäivä

Aamu oli jälleen aikainen. Aamupalan jälkeen 29 meistä suihkaisi bussilla Reykjavikiin satamaan Whale Watsching –alus Hafsulanilla Reykjavikinlahdelle bongaamaan isoja vesinisäkkäitä. Saldona oli pari havaittua lahtivalasta sekä joukko pyöriäisiä. Toinen porukka taas suuntasi kaupungin ulkopuolelle hevostilalle ratsastamaan islanninhevosilla. Kumpikin kokemus oli erittäin onnistunut.

Iltapäivällä hieman hookasimme hotellilla ja suuntasimme sitten bussilla amerikkalaisen kanapikaruokaketjun kautta kohti Seljalandsfossin vesiputousta. Samalla näimme rautaisannoksen islantilaista maisemaa: tasaisia laavakenttiä, hevoslaitumia, merta ja lumihuippuisia vuoria. Seljaklandsfossin tekee mielenkiintoiseksi se, että sen takaa saattoi turvallisesti kiertää. Osa intoutui myös vuorikiipeilemään. Illalla palasimme myöhään, mutta ehdimme silti päivälliselle – yllätys, yllätys – italialaiseen ravintolaan. Pizzaa…

23.4. Kaupunkipäivä

Aamulla saimme nukkua syntisen myöhään – melkein kahdeksaan. Sitten lähdimme bussilla suomalaisopas Pirkon johdolla kiertämään Reykjavikin nähtävyyksiä. Aloitimme hotellimme lähistöltä Hallgrimurin kirkosta, jatkoimme sitten kaupungintalolle isoa Islannin karttaa ihmettelemään, keskustan kortteleihin, uimalaan ja lopulta Perlanin näköalapaikalle. Perlanissa sijaitsi myös matkamme pakollinen historiallinen kohde eli Saga Museo, jonka näyttely koostui aidontuntuisista vahanukeista, jotka havainnollistivat Islannin tunnetuimpia saagoja. Jotkut saivat museossa kokeilla myös viikinkisoturien sotasopia.

Perlanista menimme jälleen hotellille. Iltapäivä oli annettu kaikille vapaaksi, eli osa suuntasi nukkumaan toiset taas silmät kiiluen ostoksille ostamaan sikakalliita islantilaistuotteita. Kaupungilla oli karnevaalitunnelma, sillä penkkareitaan (tai vastaavia) viettävät abit varsin  omaperäisissä asuissaan hoippuivat paikasta toiseen mölinällään tavallisia ihmisiä riemastuttaen. Illalla kokoonnuimme vielä hotellille, josta taivalsimme Restaurant Reykjavikiin upealle kolmen ruokalajin päivälliselle. Massut täynnä oli sitten mukava taapertaa takaisin hotellille nukkumaan.

24.4. Retkipäivä

Lähdimme kukonlaulun aikaan Thurvaldurin opastamina bussikierrokselle Islannin landelle. Kohteita oli valittu kolme: Thingvellir, Gullfoss ja Stokkur. Thingvellir, joka on Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen rajapintaan syntynyt kanjoni ja jossa keskiajalla kokoontui Islannin kansankäräjät althinget, oli hieno näky. Maisemat mykistivät meidät, ja jotkut kuulivat vuorten kutsun niin voimakkaina etteivät malttaneet olla kiipeilemättä pystyjyrkkiä vuorenseinämiä henkensä kaupalla. Zuumailimme tätä luonnonihmettä aikamme, mutta sitten jatkoimme kohden Gullfossin upeaa vesiputousta. Putouksilla puhalsi sellainen tuuli, että keveimmät jouduttiin sitomaan kengännauhoistaan kiviin kiinni – ainakin melkein. Gulfossilla saimme myös nauttia Thurvaldurin tarjoamasta yllätystarjoilusta islantilaisia perinneruokia: mädätettyä haita, pässin kiveksiä, lampaan aivoja, kuivattua turskaa ja skyriä. Herkkua…

Viimeisenä kohteenamme olivat geysirit ja näistä erityisesti vielä toimiva Stokkur, joka aina muutaman minuutin väliajoin puhalsi reilu kaksikymmenmetrisen vesipatsaan taivasta kohden. Joillekin oli jäänyt maittavista islantilaisista perinneruuista huolimatta hivenen nälkä, joten painelimme pikaruokalaan nauttimaan amerikkalaisesta perinneruuasta. Paluumatkalla Reykavikiin pysähdyimme Eden –nimisessä ostoshelvetissä jätskille. Iltasella jakaannuimme vielä pienissä ryhmissä kaupungille aterioimaan ja haistelemaan viimeisiä islannintuulia. Tätä paikkaa jäämme varmasti kaikki kaipaamaan.

25.4. Paluupäivä

Aamu oli ankarampi kuin koskaan. Aamiainen kello 4.15, matkalle kohti lentokenttää kello 5.15. Nälkävuoden pituiselta tuntunut check-in, turvatarkastus, pikaiset tax free –ostokset ja Icelandairin koneeseen. Suurin osa taisi nukkua koko matkan. Toiset taas ihailivat maisemia tai matkakuviaan. Helsinki- Vantaalta matkasimme bussilla Merikarviaa kohden. Välissä tietysti pakollinen pysähdys Forssassa. Kotia kohden matkatessa sitä tietenkin alkoi kelaamaan kaikkea nähtyä ja koettua. Kaiken sulattelu kestää toki kauan, mutta todennäköisesti suurin osa koki reissun onnistuneeksi ja opettavaiseksi. Ainakin joukon henki oli hyvä, huumori kukki ja kiukunpuuskat jäivät vähäisiksi. Koskas seuraava hanke alkaa?

Blogi

Oppilaat ja opiskelijat ovat kirjoittaneet hankkeen edetessä säännöllisesti blogia.

16.4.2008

Heissulivei ja hellät tunteet!

Ihana rakas, meille vielä rakkaampi kuin muille ja opettajamme Sireeni opasti meidät pikku ATK-luokkaan kirjoittamaan tätä viimeistä blogimerkintää, sillä olemme ainoat kurittomat oppilaat, jotka ovat tämän kanssa lusmuilleet. Siispä meille ihan oikein että saimme vapautukset tunnilta ja pääsimme kahdestaan luomaan tätä suurta kirjallista huippufinaalitaideluomusta.

Toffeepallojen innoittamana päätimme kirjoittaa viimehetken tunnelmia islantiprojektilaisten suurista ajatuksista ja odotuksista, valaan kokoisista fantasioista. Son ny sitte enää muutama päivä ku reissuu lähretää ja takasin ei oo tulemista, jos ei matkamuistoja löyry. On aikamoista vilskettä ja vilinää ollu tämä viimenen viikko, ei oikeen malta pysyä housuissa. Onko vähä hidas vai luulenko vaa?

Kestää, kestää ja kestää. Ei se päivä, se aurinkoinen sunnuntaiaamu tunnu oikeen läheiseltä, mutta onneksi on toffeepallojen antama energia purkaus joka tuo meille voimia odottaa. Kauheesti on osteltu kaikkia juttuja mitä mukaa tarttetaa, ulkoiluvaatteet, matkalaukut… Pakatakki sitte vielä pitäs.

Lento ehkä vähän jänskättää kunnei olla koskaan lennetty, mutta kai siittä hengissä selvitään… Ja jos ei selvitä meidät löytää Atlantilta.

Nyt rupes tekee mieli! Valkohain lihaa tai ehkä jopa valasta! Semmoinen märkä tuulahdus jostain kantautui nenäytimiin. Se syöminen se paras juttu on tietysti… Niijuu, se Blue Lagoon. Kaikkee kivaa on tiedossa. Päätimme tässä samalla, että 18.7 mennään katsomaan Mamma Mia – leffa. Abbahan oli ruotsalainen ja ruotsinkieli on lähellä islannin kieltä.

Tilattiin myös paidat joissa ”Ek skil ekki islensku.” (”En ymmärrä islantia.”) Ne ei oo vielä tullu, et ans kattoo tuleeko olleskaa… Olis meinaa aika nätit… Tehtiin lauluki: ”Anna mun passi, anna mun passi. Mä islantin meen, ylitän veen. Anna mun Passi.. Mun mies on viikinki.. ”

Juu hei, lopetellaa nyte. Jos ei tulla sieltä minne mennää, ni takasi ku on määrätty, nii ollaa jääty vapaaehtoisesti viikinkien panttivangeiksi (komeita, rikkaita, muskeleita, ostetaa torilta ellei muuten löydy)..

Laura&Jenni

7.4.2008

Nyt sitten kirjoitan omia fiiliksiäni. Tänään oli vanhempien ja hankkeessa olevien nuorten infotilaisuus. Siellä käsiteltiin hankkeen tapahtumia, kuten mukaan otettavat varusteet, kerrottiin miten olemme hankkineet rahaa matkalle sekä tekemistämme artikkeleista ja kaikesta muusta, mitä hankkeessa olemme saaneet aikaan. Nyt odotamme innolla matkalle pääsyä. Kiitos ja kumarrus rehtorille ja opettajille + rahoittajille.

Niina kuittaa:)

21.3.08.

Terve kaikille!

Nyt on sitten pääsiäisloma ja pitkäperjantai, mutta ajattelin kirjoittaa blogin. Tällä viikolla oli vain 4 päivää koulua ja yhtenä päivänä niistä oli laskettelureissu, niin en tehnyt mitään Islanninmatkan hyväksi… Paitsi tietysti kirjoitin tämän blogin! Tasan kuukauden päästä ollaan jo Islannissa, JEE! Ollaan jo valittu mitä siellä syödään kahtena iltana ja huonepaikat on selvitetty. Ei tässä mitään muuta. Näkemisiin.

Hanna kuittaa

18.3.2008

Noniin reissuun ei ole enää kuin reilu kuukausi! Tämän eteenkin on tullut ehtyy vaikka mitä kaikkea myymistä ym, mutta mitäs sitä tällä viikolla on tullut ehtyy islantiprojektin eteen, hmm no saatiin ainakin isän kanssa minun omavastuu maksettua ja sitten oli semmoinen kokoontuminen auditoriossa missä saatiin vähä erinmoisia tietoja ja sääntöjä matkaa varten. Sitten valittiin syömisiäkin jo etukäteen. En oikeastaan ole tehnyt muuta tällä viikolla projektin eteen paitsi tietysti kirjoittanut tämän blogin :D ! joka vähän myöhässä tuli mutta kuitenkin tuli ;) ! Mutta ei minulla kait sitten mitään muuta, odotan matkaa innolla J

Päivi

14.3.2008

Therrve!

Mitäs täl viikol on tullu tehtyy??  ööh…  No meil oli tän viikon tiistaina kokous Islannin asioista, jonka missasin kun olin kotona kipeenä. Mutta Sirpa on tullut myöhemmin kyseleen , että mitä mun pitäs syödä sielä jne…  Mutta tällä viikolla on myös käyty varmistamassa että passi toimii kun oli jäänyt ulos aika pitkäks aikaa, mutta kyl se kunnossa on!!  Tässä lähiaikoina tuli myös maksettua omavastuu raha. Luulin että maksoin sen jo mutta kävi ilmi että se on vielä maksamatta. Eli nyt sitten matka sinne Islantiin on varmistettu, että sinne mennään. Lisäksi olen tehnyt tätä blogia tässä :) :)

Paljon odotetaan jo matkaa!!  Sattumalta se osui juuri toisen matkan päälle johon oli jo hankittu peruuttamattomat lentoliput. Mutta se matka lykkääntyi ja Islantiin ollaan tulossa!

Markus

12.3.2008

Tällä viikolla meiltä kerättiin rahat vessapaperien myynnistä sai ne palauttaa aikasemminkin mutta torstaina viimeistään piti tuoda. Itsekin sain myytyä kaikki paperit ajoissa. Matkalle lähdetään jo vähän yli kuukauden päästä itse odottelen matkaa jo innolla ja veikkaan että kaikki projektissa mukana olevat odottavat matkaa jo. Ainiin palautin niin sanotut orjatyörahatkin jo vaikka palautus päivää en enään edes muista vaikka homma ei olekkaan vieläkään tehty rahat saatiin ennakkoon että voisin maksaa tämän eli vielä 6 tuntia työntekoa odotettavissa…

Sami

14.2.2008

Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Hankkeen toteutuminen varmistui siis jo aikaa sitten ja nyt kerätään vielä viimeisemmätkin rahat kokoon. Huomenna on omavastuun ensimmäinen eräpäivä joten rahaa kärrätään taas Pasille joka niitä toimittaa eteenpäin. Vessa- ja talouspaperia tuli viime viikolla taas myytäväksi ja hainkin ensin 6 pakettia molempia, mutta sukulaiset olivat paperin tarpeessa joten piti tämän viikon tiistaina hakea pari paketillista lisää.
Odotan innolla tuota päivää jolloin pääsemme matkaan kohti tuota saarta jota varten on töitä tehty. Huomenna viimeinen päivä ennen hiihtolomaa jolloin pääsee vähän rentoutumaan Rukatunturin kupeeseen. Islannin kulttuurista kertova lyhyt tekeleeni pian varmaan saadaankin tälle sivustolle joten menkää kaikki katsomaan ja ihmettelemään!
Janne kuittaa ja kiittää

11.1.2008

Hyvät uudet vuodet kaikille minunkin puolestani!

Mitä olisin tehnyt kansainvälisen projektimme eteen tällä viikolla? Hmm… Ainakin toimitin kotiin ja takaisin kouluun vanhempainilta-lapun jota tarvitsimme jotta tietäisimme monellekko vanhemmalle leivomme pullia jne. Lisäksi tänä viikonloppuna  tein toisen puolikkaan ”orjatyöpäivästäni.” Eli meidän hankkeessa mukana olevien piti/pitää mennä töihin kuudeksi tunniksi johonkin firmaan tms. Itse menin kolmeksi tunniksi kotiin töihin ja toiseksi kolmeksi tunniksi mummuni luo töihin. Työpäivä maksoi vanhemmille, firmalle tai kenelle meni sitten töihin 30 euroa, eli tuntipalkkamme oli 5 euroa, joka pitää toimittaa opettajalle kuluvan kuun loppuun mennessä. Työtehtäviini kuului mm. Puiden hakkuu, puukoppien täyteen hakeminen, pihan haravointi/lumen luonti, nurmikon leikkuu ja pikku sisarusteni vahtiminen. Työpäivä sujui nopeasti ja tietenkin rahaa hankkeelle ansaiten. Itseasiassa työnteko on kivaa jonkun yhteisen asian hyväksi. Tämän kaiken lisäksi kirjoitin tämän blogin. (Vaikka pelkäsin että en saa tästä tarpeeksi pitkää. :) )

Ville

14.12.2007

Islanninmatkahankkeen varten olen tällä viikolla tehnyt esitelmän Islannin Kasvistosta.

Esitin sen meidän luokalle. Kesti Kymmenisen minuuttia. Olen tehnyt ylämääräistä  kotityötä, koska tarkoituksenani on vielä kerätä 30 euroa Islannin hanketta varten. Tällä viikolla ajatukset on ollut jo joulun valmistelussa kotona.

Pia

13.12.2007

Olemme kokoontuneet tällä viikolla kerran Islanninprojektin tiimoilta. Saimme kuulla työtehtävämme ja –vuoromme paikallisen ruokakaupan joulunalusajan ostostenpakkaajina. Tämän pitäisi tuoda tassa hieman lisärahaa matkaamme varten. Projektityönikin on hyvällä mallilla. Artikkeli islantilaisesta nykyelokuvasta on valmis, kuten myös power point –esitys samaisesta aiheesta. Enää minun tarvitsee vain esitellä se muille. Itse matka Islantiin tuntuu kyllä vielä varsin kaukaiselta, mutta luultavasti Joulun jälkeen lähtökin alkaa tuntua jo todelta.Tällä hetkellä lähitulevaisuus näyttää työntäyteiseltä, sillä vaikka paljon on jo saatu aikaan, on vielä paljon tehtävää. Onneksi motivaatio on korkealla ja ähertäminen jatkunee kuten on alkanutkin. Islanti, here we come.

Lotta

7.12.2007

Tällä viikolla olen valmistellut artikkelini pohjalta powerpoint- esitystä, jonka esitän tänään reaali ryhmällemme.  Kokoonnuimme maanantai kertomaan, miten kalenterimyynti on mennyt ja joillakin oli vielä ”muutamia” jäljellä.  Viikko on ollut projektin kannalta leppoisa, sillä olen myynyt kaikki kalenterini ja olen suorittanut ”orjatyöpäivän”. Jännittävin mielin odotan, mitä kaikkia uusia kokemuksia Islanninmatka tuo tullessaan ja mitä kaikkea nähtävää maa pitää sisällään.

Selena

30.11.2007

Mo!

Tällä viikolla oon saanu myytyy  kaikki Merikarvia – kalenterit. Mun Reykjavik aiheinen esitelmä on pian valmis, sitä pitää enää vaan hioo. Ja sitten se pitää enää esittää meidän ryhmälle. Odotan jo matkaa innolla, niin kuin varmaan kaikki jotka kuuluvat projektiin.

Jutta

23.11.2007

Hejsan ! :)

Tällä viikolla olen saanut myytyä kaikki kalenterit loppuun. Myin lähes kaikki kalenterit äidin firmalla, tai oikeastaan äiti myi ne, joten mulla ei ollut mitenkään vaikea homma saada niitä myytyä. :D Sain myös reaali artikkelin lähes valmiiksi, enää pitäisi tehdä PowerPointilla esitys . Kohta on Joulu ja sitten ollaan taas lähempänä siihen, että lähdetään Islantiin ! ;>

No ei mulla sitte muuta !

-Linda

12.10.2007

Tällä viikolla minä ja pari kaveriani saimme kirjat, jotka käsittelevät skandinavian myytistöä. Sain Oodininratsu, Skandinaanivoset jumaltarut-nimisen kirjan. Kirjan perusteella pitäisi myöhemmin tehdä jonkinnnäköinen kirjoitelma tai ”esitelmä” aiheeseen liittyen. Luin kirjan johdannon eli noin ensimmäiset kaksikymmentä sivua ja jumalat ja niihin liittyvät tarut vaikuttivat monimutkaisilta. Johdanto sanoo, että nämä jumalat ja tarut esiintyvät eri kirjoituksissa muunmuassa epäloogisissa järjestyksissä ja esimerkiksi se tekee niistä niin mielenkiintoisia. Vanhempani kävivät viikonloppuna katsomassa Thorin vasara-näytelmän Turussa, johon mekin siis olemme menossa. Keskustelin heidän kanssaan näytelmästä ja he olivat pitäneet siitä.

Suvi H

5.10.2007

Viikko oli hyvin hiljainen projektin suhteen. Rakas opettajamme Timo Siren vain pyysi uuden halukkaan ja tunnollisen oppilaan kirjoittamaan blogin tästä viikosta. Siihen hommaan ryhdyin minä. Vaikka vessapaperirahat palautettiin jo viime perjantaina, sain viimeisen paketin myytyä vasta tällä viikolla. Talouteni ei siis enää ole miinuksella. Nyt jo uudet tehtävät painavat päälle. Olenkin jo kovaa järkeillyt minne menisin töihin, jotta tarvittava 30 euron palkka tipahtaisi Islanti- projektin tilille.

Jarno kuittaa.

28.9.2007

Maanantaina meille kerrottiin islantiprojektiin liittyen, että meidät aiotaan myydä orjiksi! Meidän on määrä myydä itsemme työläisiksi ja palkkaa täytyisi saada 30 euroa, joka menee lyhentämättömänä koululle! WC- ja talouspaperirahat olisi pitänyt tänään tuoda, mutta en ole edes myynyt vielä kaikkia… Vessapaperia myytävänä!! :)

Luin joitakin juttuja Islannista netistä: kuulostaa hienolta paikalta. Ei varmaankaan toista kertaa pääse enää tämän reissun jälkeen käymään. Huhtikuuta odotellessa…

Anna

21.9.2007

Hei, tällä viikolla on minun vuoroni kirjoittaa blogi kv-hankkeen tapahtumista. Yksi wc-paperisäkki myytiin vielä tänään (to 20.9.) ja nyt on oikeastaan kaikki jo myyty omalta osaltani ja rahat pitäisi vain viedä koululle. Sitten voinkin harmikseni sanoa, etten ole tehnyt hankkeen eteen muuta, sillä infotilaisuuksia tai muuta ei tällä viikolla ole ollut.

Alli

14.9.2007

Tällä viikolla ei ollut yhteisiä kokoontumisia koululla vaan jokainen luultavasti myi wc- ja talouspaperia joka ovelle. Tutustuin viikolla netin avulla Islantiin tai lähinnä Islanninhevosiin ja samalla luontoon. Puhuin kaverini kanssa, joka on ollut Islannissa ja muutaman kerran ja hän kertoi omista kokemuksistaan.

Miina

7.9.2007

Tämä oli ensimmäinen viikko, jolloin tein jotain projektin eteen. Aikaisemmin meille on pidetty vain luentoja projektiin ja sen eteen tehtävien tekoa. Nyt sentään saimme vessa- ja talouspaperia myytäväksi. Tässä kävi tehtävän työn kannalta hyvin, kun itselleni jäi myytäväksi vain viisi ehjää ja yksi rikkinäinen wc- paperisäkki sen sijaan, että niitä piti alun perin tulla 9 vessapaperisäkkiä ja 6 talouspaperisäkkiä. Myynnissä ei ollut sen kummempia ongelmia, kun äitee osti joka ikisen. Niin ja nyt tässä vaiheessa voi kai jo sanoa, että olen kirjoittanut myös tähän projektiin liittyvän blogiosuuteni.

Juuso

31.8.2007

Tällä viikolla koululle tuotiin talous ja wc-paperit, jotka pitäisi myydä matkan rahoitusta varten. Varsinaista fyysistä työtä oli kantaa papereita koulun tiloihin, eli ei kovinkaan paljoa. Projekti on siis alkanut edetä ja heti alkuviikosta oli jälleen kokoontuminen, jossa kerrottiin tarkemmin paperin myynnistä ja matkasta ja projektin normeista. Myymisen on voinut jo aloittaa ja olisi suotavaa että niin olisi tehnyt. Papereita ei ole kuitenkaan vielä haettu koululta. Myymisen olisi odottanut olevan hankalaa, kun siitä niin paljon puhuttiin ja käskettiin toimia heti sillä ”nopeat syövät hitaat”, mutta itse olen saanut jo kaikki myytyä. Jäljellä on vain tuotteen vieminen ostajille. Tutkielmaan käskettiin myös panostaa, ja tekstin täytyy olla ”omaa” eikä suoraan kopioitua valmista tietoa. Tämä pakottaa kirjoittajat tekemään oikeasti työtä. Luulen että ainakaan kaikkien mielestä se ei ole liian tuskastuttavaa, vaan itse asiassa ihan mukavaa, sillä aiheenkin saa valita itse. Samalla tietous lisääntyy haluamastaan aiheesta ja uskokaa tai älkää, siitä oikeasti on hyötyä

jossain vaiheessa. Reaalin tunneilla tutustuttiin ensin projektiin, ja nyt on siirrytty tiedonhakuun lähinnä tietokoneiden avulla. Olemme vasta alussa ja tekemistä on vielä paljon, mutta olemme jo hyvässä vaiheessa, kaikki tiedostavat sen. Lopulliset luvatkin vanhemmilta allekirjoituksineen kysyttiin matkaan, ja nyt mukaan lähtevät ovat täysin sidoksissa ”Islannin projektin” kanssa.

Krisse.

24.8.2007

Aavan meren tuolla puolen- Merikarvialta Satujen saarelle on yläkoulun ja lukion yhteinen kansainvälinen hanke, jonka loppuhuipentumana on matka Islantiin. Viikko lähti käyntiin ilmoituksella jossa kerrottiin projektiin valitut oppilaat ja opiskelijat, joita valittiin yhteensä 40. Projektiin osallistuvista oli valittu myös 8 hengen työryhmä, jolle tehtäväksi annettiin huolehtia Merikarvia ja Meri -aiheisen kalenterin valmistuksesta. Työryhmä kokoontui keskiviikkona 22.8. jolloin jokaiselle jaettiin kuvausaihe ja tärkeät päivämäärät. Opiskelijat ottivat hyvin mielin haasteen vastaan ja kalenterin teko pistettiin alulleen sekä koko hanke sai ytimekkään alun

Saara

Kokemuksia

Juuso Viikilä

Islanti 2008

Matkamme alkoi klo 5.00 lukion pihasta. Silloin moni oli varmasti ollut jo pitkään hereillä lähtöä odottaen, itse ainakin. Matkalla jaettiin lentoliput ja passit, ja iso osa ryhmästä jatkoi sitten lyhyeksi jääneitä uniaan. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Forssan Autokeitaalla, jossa söimme tutussa ja turvallisessa, mutta ehkä vähän hitaassa ruokapaikassa, Hesburgerissa. Forssasta porhalsimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Helsinki-Vantaalta lensimme yli merten ja maiden Osloon. Oslon lentokentällä oli erittäin mielenkiintoiset liukuportaat, tai liukumatto ennemmin, siinä rullatessa vierähti tovi jos toinenkin. Kyllähän ihmiset vähän oudosti katsoivat..

Oslon lentokentältä nousimme taas korkeuksiin ja kiidimme tukka hulmuten Atlantin yli kohti Islantia. Tässä vaiheessa pitää sanoa että koko reissun hienoin sää oli tuolla pilvien päällä. Laskeutuminen Keflavikin lentokentälle oli pieni shokki. Koko islanti oli täysin autio, ja väriltään mauttoman ruskea. Bussikyyti kuljetti meidät Keflavikista Reykjavikiin, jossa majoituimme hotelliin. Huoneemme oli yllättävän hieno kämppä; näköala vuoristoon ja merelle. Illalla kävimme syömässä pizzeria Rossopomodorossa, ja sieltä palasimme hotellille ”nukkumaan”.

Maanantaiaamuna aikainen herätys ei tuntunut kovin pahalta. Läksimme aamupalalle ja sen jälkeen bussilla ystävyyskouluun tutustumisretkelle. Koulusta palatessamme pysähdyimme pulikoimaan Blue Logoonin sinisiin ja suolaisiin lämminvesialtaisiin, ai että kun teki poikaa. Vesi oli ainakin +40 asteista, kuumimmillaan varmasti yli +60 astetta. Blue Logooniin olisi voinut jäädä vielä vaikka koko viikoksi, mutta sitten alkoi tulla ilta, ja matka suuntautui jälleen kohti hotellia. Hotellilta lähdimme syömään, itse valitsin random – ruokapaikan, eli ei oltu lähtiessä varmoja, missä syödään. Tiedustelimme hyviä pizzapaikkoja paikallisilta, ja meidät myös neuvottiin sellaiseen. Naapurini Laura joutui kulkemaan kepeillä, joten matkan jouduttamiseksi otin tämän reppuselkään ja sitten kierrettiin kaupunkia. Kaupungin paras pizzeria osoittautui take away – ruokapaikaksi, joten ei auttanut kuin etsiä uusi paikka. Paras vaihtoehto oli siinä tapauksessa jo edellisestä päivästä tuttu Rossopomodoro. Tämän jälkeen taas painuimme hotellille nukkumaan kuten edellispäivänäkin.

Tiistaina oli vuorossa tavallaan ensimmäinen luontopäivä. Ensin aamulla aamupalan jälkeen lähdimme satamaan Whale watching – tuokiolle.  Paattimatka kesti vajaan tunnin ennen kuin näimme ensimmäisen ison fisun. Kertaakaan koko matkalla emme kunnolla nähneet yhtäkään valasta, vain jotain pyöriäisiä tms. Kunnon kuvia ei varmaan saanut kukaan, itse ainakin sain vain muutaman sellaisen, että tunnistaa valaaksi kuvasta katsottuna.

Valaiden katselusta tultuamme lähdimme bussilla kohti kaakkoa, josta löytyi kaksi hienoa vesiputousta. kummassakin vesi putosi ainakin 50m alaspäin, ja piiskautui aika näyttävästi alhaalla odottavan lammikon pintaan. Koko ilma oli aivan täynnä sitä vesihöyryä. Uskaltautuipa tuo Jarno-veijari silti ottamaan suihkun vedessä. Tuntui varmasti tosi kivalta. Itse lähdin Antin ja Veeran kanssa kiipeämään vuoren seinämää ylöspäin ja löysimme kielekkeen, josta oli ehkä 40 suora pudotus maahan. Ei näyttänyt läheltä katsottuna kivalta. Kun putoukset oli tarkastettu, ajoimme taas kohti hotellia ja hoidimme normaalit iltatehtävät, jonka jälkeen uni ensimmäistä kertaa maistui.

Keskiviikossa ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä, kun oli kaupunkipäivä. Meillä oli opastettu kiertoajelu Reykjavikissa ja iltapäivä ostosaikaa. Paikalliset abiturientit viettivät samana päivänä penkkareitaan. He olivat pukeutuneet esim. peniksiksi, marsilaisiksi, pingviineiksi yms. Juttelimme muutaman tällaisen tytön kanssa kaupungilla, ja saimme kutsut samana iltana pidettäviin penkkaribileisiin. Painuimme sitten hotellille odottamaan, että kaupungilla kiertelyaika on ohi. Itse ainakin olin jo hyvissä ajoin saanut rahani loppumaan.

Torstai oli retkemme toinen luontopäivä. Ensin ajoimme Thingvellirille, eli paikkaan jossa Amerikan ja Euraasian mannerlaatat erkanevat toisistaan. Ne jylhät kallionseinämät olivat kuin magneetti Jarnolle ja minulle, mitä korkeampi paikka, sitä ehdottomammin sinne piti päästä. Samassa paikassa oli myös jäätikkövedestä muodostuneita lammikoita, jotka syvimmillään saattoivat olla jopa ehkä 5 m syviä, mutta kuitenkin pohjan näki vaivatta, voin kertoa, että näytti hienolta.

Tämän jälkeen jatkoimme taas matkaa Gullfossille, Islannin isoimmalle vesiputoukselle. Kai tuo tarkoittaa vesimäärältään suurinta, sillä eivät pudotukset mielestäni olleet kovin suuria. Mutta paikka oli kyllä aika vaikuttava, ainakin läheltä ja korkealta kallionkielekkeeltä katsottuna. Se pauhu oli valtava. Gullfossilla meille tarjottiin sitten myös hapatettua haita, Pässin kiveksiä, lampaan aivoja ja kuivatettua kalaa. Ehkä niistäkin oppisi tykkäämään jos useammin söisi, ei mitään maailman herkullisinta sapuskaa ollut mikään.

Gullfossilta ajelimme Stokkurille, jonka ympäristöstä löytyy myös Geysir, jonka mukaan nämä kiehuvaa vettä ajoittain syöksyvät kuumat lähteet onkin saaneet nimensä. Stokkur purkautui n. 5 kertaa läsnäolomme aikana. Siitä sai ihan kivoja kuvia räpsittyä, kunhan vain oli riittävän nopea. Jotkut tuntemattomat saivat sen purkautuneen kiehuvan veden päälleen – AUTS. Söimme Stokkurilla ja sen jälkeen ajoimme kohti Reykjavikia taas. Matkalla pysähdyimme tulivuoren kraatterille. Kraatteri antoi hyvin ymmärtää, paljonko tuolla kuoren alla on voimaa: siitäkin kohtaa oli vain poksahtanut taivaan tuuliin muutama miljardi tonnia kiveä. Kraatterin tarkastelun jälkeen ajoimme hotellille, ja saimme vähän omaa aikaa kaupungilla. Illalla pakkasimme aamun lähtöä varten kaikki valmiiksi. Kyllä se 25 minuuttia unta riitti ihan hyvin seuraavan päivän matkantekoon.

Tuo alun käsitys Islannin rumuudesta katosi kyllä täysin sitä mukaa, kun kävimme katsomassa eri nähtävyyksiä. Sen uskomattoman karuuden ymmärsi lopulta ottaa eksoottisena. Samanlaista maastoa, eli tuhansia neliökilometrejä repeillyttä ja kupruilevaa laavakenttää, kuumia lähteitä, vuoristoja ja vesiputouksia ei löydy ihan jokaisesta maailman maasta.

Jarno Virtanen

Islannin matka 20.-25.4.2008

Matka alkoi omalta osaltani siinä puoli kuuden maissa lauantaiyönä kun linja-auto vihdoin saavutti Viisarinmäen. Linja-autossa tunnelma oli kohtuullisen pirteä aikaisesta herätyksestä huolimatta. Helsinki-Vantaan lentokentällä muutaman tunnin odottelun jälkeen nousimme Osloon vievään koneeseen. Oslossa vaihdoimme konetta ja huomasimme samalla norjalaisten ”kyvykkyyden” järjestellä asioita. Vastaanottovirkailija kun ei tuntunut tajuavan mitään. Lopulta kuitenkin pääsimme koneeseen ja matka jatkui kohti Islantia.

Perillä Islannissa ensimmäinen ajatus oli, että ”mikä ihmeen erämaa tämäkin on”. Karua maastoa niin kauas kuin katse ylsi ja yleisimpinä ajoneuvoina näytti olevan huimilla renkailla varustetut maasturit. ”Jarnon korkuiset renkaat”, niinkuin Juuso ystävällisesti totesi. Näimmepä myös paikallisen juopon lentoasemalla. Tämä herrasmies kertoi meille runsaassa 15 minuutissa koko elämänkertansa.

Reykjavikissa meitä odotti Hotellimme Fos jotakin tai ainakin jotain sinnepäin. Hotellimme oli kokonaisuudessaan vallan mainio ja mieleen jäi erityisesti todella mukava vastaanottovirkailija, jonka kanssa tuli pelattu strippipokeriakin eräänä yönä. Tai no hän itse ei pelannut. Tahtoi vain katsella. Hänen epäonnekseen ainoa vaatekappale joka lopulta lähti oli sukat. Majoittumisen jälkeen lähdimme pitsalle jossa minä, Juuso ja Ville söimme hieman erikoisempaa pitsaa, joka sisälsi mm. mustekalaa ja kotiloita.

Seuraavana päivänä käväisimme ystävyyskoululla. Siellä oli hieman erilainen meininki kuin Suomessa. Näytti siltä että oppilaat lähinnä söivät koko ajan. Tunneilla meno oli kohtuullisen rentoa ja opettajat tuntuivat olevan hyvinkin joustavia. Varsinkin poissaolojen suhteen. Koulun jälkeen lähdimme Blue Lagooniin jonne olisi voinut jäädä lillumaan vaikka koko loppu viikoksi! Sen verran mukavaa 40 asteinen vesi oli. Blue Lagoon oli Ehdottomasti matkan parhaita kohteita.

Seuraava päivä oli luontopäivä jolloin toiset menivät katselemaan valaita ja toiset ratsastamaan kuuluisilla islannin poneilla. Valaita nähtiin ja varmasti myös ponejakin. Illalla kävimme vielä vesiputouksella. Kävinpäs ottamassa pienet suihkutkin sen alla. Mukavaa oli!

Keskiviikkona oli kaupunkipäivä johon kuului ajelu kaupungilla ja Saga museossa käynti. Museon teko Ihmiset olivat todella aidon näköisiä. Hahmojen tekijä kertoi mm. että käytti viikinki hahmojen esikuvina perhettään. Iltapäivällä oli omaa aikaa Reykjavikissa kiertelyyn.

Torstaina oli ns. Retkipäivä johon kuului väsyttävä ajomatka, mutta ajomatkan korvasi kyllä kohteet joita tulimme katsomaan. Suuri vesiputous oli varsinkin minun suosikkini ja olisin voinut jäädä katselemaan sitä vaikka tuntikausiksi. Myös Geysir oli ihan kiva mutta ei nyt mikään tajunnan räjäyttävä turistikohde. Ehkä syynä se että nykyään toiminnassa on vain muutama ja loputkin Geysirit ovat sammumassa. En sitten tiedä voiko siitäkin syyttää ilmastonmuutosta.

Paluu päivä perjantai oli lähinnä haikea ja kernaasti olisi voinut viipyä kauemminkin Islannissa, mutta kyllä se on aina hienoa palata kotiin.

Ville Viljanen

Islannin reissu lyhykäisyydessään

Valitettavasti Islannin matka oli niin nopeasti ohi, kuin se tulikin. Reissu oli mielestäni, ja varmaan muidenkin mielestä, liian lyhyt.

Lähtöpäivänä oli tuskaa nousta n. 04:30 aamulla, varsinkin hyvin pieniksi jääneiden yöunien jälkeen. En jaksanut aamusti lähteä koululle, joten ilmoitin tulevani kyytiin n. 100 metrin päässä olevalta linja-autopysäkiltä. Matkat menivät nukkuessa, onneksi. Hotellille päästyämme, huomasin yhdessä ”kämppisteni” Jarnon ja Juuson kanssa, että meillä on porukan isoin huone! Ja isoin telkkari josta tuli katsottua jalkapalloa. :D

Ensimmäisenä ”virallisena” päivänä oltiin ystäväkoululla, jossa olin saksan ja puukäsitöiden tunnilla. Jälkimmäiseltä tunnilta lähdimme kuitenkin n. 30 min jälkeen, sillä paikalliset eivät olleet innokkaita puhelemaan eivätkä välittäneet meistä. Lisäksi kävimme uiskentelemassa Blue Lagoonissa

Toisena päivänä käytiin ”tittaas whaleja” eli valaita kattoos. Kaikki valaat olivat aina ”about 50 meters from here.” Lisäksi käytiin 2 vesiputouksella.

Kolmas päivä meni Reykjavikissa kierrellen. Ensin oli n. 2,5h kiertoajelu ja sitten shoppaamaan! Tuli ostettuu 6000 kruunun lippis ja muuta ”tarpeellista”.

Neljäntenä päivänä oltiin kiertelemässä ympäri ämpäri Islantia: Geysirit, vesiputous ja  Thingvellirin käräjäpaikka. Geysirit olivat henkkohtainen suosikki, varsinkin Litli geysir. Lisäksi pikku viikinki ruokapaikkamme vieressä.

Lähtöpäivä tuli nopeasti. Liiankin nopeasti. Tuli taas nukuttua lentokoneessa.

Reissu oli aivan loistava! Kiitos kaikille ja tulipahan ainakin tehtyä :D

Ida Palomäki, Anna Hamppula ja Niina Varheenmaa

The Story of our Iceland trip

Sunnuntai-Maanantai

Sunnuntai aamuyöllä viideltä matkamme kohti islantia alkoi. Kukaan ei myöhästynyt lähdöstä, mutta väsyneitä olimme kaikki. Osa porukasta nousi linja-auton kyytiin matkanvarrelta. Moni oli valvonut koko yön odottaen innolla matkaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Forssan autokeidas, jossa söimme että jaksaisimme koko matkan Helsinkiin asti. Olimme ilmoittaneet etukäteen, että olemme tulossa paikkaa syömään ja kerroimme jopa tilauksemme etukäteen, mutta palvelu oli hyvin hidasta. Opettajat jättivät kyllä palautetta kuulemani mukaan.

Loppumatka Helsinkiin meni oikein hyvin. Saavuimme hyvissä ajoin, Forssan takapakista huolimatta. Liput saatuamme ja turvatarkastuksesta päästyämme meillä oli vielä hetki aikaa, ennen kuin lentomme lähtisi joten saimme kierrellä lentokentällä ja katsella kojuja ja kioskeja. Minä, Anna, Niina ja Kristiina päätimme poiketa kahville lentokentän kahvilaan juomaan viimeiset suomalaiset kahvit viikkoon.

Lentokoneeseen päästyämme alkoi armoton paikkojen vaihtelu, sillä jokainen halusi istua ystävänsä vieressä. Yllätyin suuresti kun kuulin, ettei moni meistä ollut koskaan ennemmin ollut lentokoneessa. Lensimme ensin Helsingistä Osloon ja sieltä Keflavikiin. Oslossa jouduimme jälleen kerran turvatarkastukseen. Kaikki sujui oikein hyvin kunnes saavuimme lippuluukulle hakemaan lentolippujamme. Joku lipun myyjistä onnistui jotenkin hävittämään jotain tietojamme ja lippujen saamiseen kului noin neljäkymmentä minuuttia! Liput saatuamme kuljimme hetken lentokentällä ja tutkailla paikkoja. Oli aikamoinen yllätys kun törmäsin ruotsalaiseen serkkuuni Oslon lentokentällä, mutta ei siitä sitten sen enempää. Toinenkin lento sujui moitteettomasti mutta jälleen kerran paikkoja vaihdeltiin ahkerasti.

Vihdoinkin Islannissa! Ensimmäinen kuulemani reaktio: ”Hyi mikä haju!” Aivan totta, ilma haisi kamalalle, mutta siihen kuulemma tottuu muutamassa päivässä. Nappasimme laukkumme ja lähdimme etsimään bussiamme. Meitä vastassa oli islantilainen äidinkielen opettaja. Matka jatkui kohti Reykjavikia.

Hotellille saavuttuamme meille jaettiin huoneet ja sitä mukaa kun saimme avaimen menimme valmistautumaan uuteen lähtöön. Tällä kertaa vain läheiseen Pizza Rossopomodoro, nimiseen ravintolaan. Söimme vatsamme täyteen hyvää ruokaa. Syötyämme lähdimme, toiset suoraan, toiset kaupan kautta, takaisin Hotellille. Menimme lähes heti nukkumaan, sillä päivä oli ollut pitkä ja raskas ja aamulla olisi aikainen ylösnouseminen.

Maanantaiaamu, ja kellonajoista sekaisin. Heräsin kello 6 vaikka olisi saanut nukkua vielä puolisen tuntia. Islannissahan kello on kolme tuntia suomen aikaa jäljessä. Meille oli annettu tarkka aikataulu mitä oli noudatettava, että ehtisimme kaiken ajoissa. Aamupala kello 7 ja lähtö hotellin pihasta kello 8, sillä meidän oli ehdittävä koululle.

Oli suurenmoinen kokemus päästä islantilaiseen kouluun tutustumaan oppilaisiin ja opettajiin sekä itse rakennukseen. Ensin paikallinen opinto-ohjaaja vei meidät kierrokselle koulun ympäri. Saimme tutustua jokaiseen luokkaan ja kuulla mitä missäkin luokassa opiskellaan. Kun kierros oli suoritettu pääsimme osallistumaan myös itse oppitunneille. Meidät oli jaettu ryhmiin joissa kiertelimme tunneilla. Itse pääsin englannin tunnille, jossa meidän viisihenkinen ryhmämme jaettiin vielä niin, että jokaiseen ryhmään tuli vain yksi suomalainen. Omassa ryhmässäni olevat islantilaisnuoret olivat hyvin vaisuja. Vain yksi poika puhui kanssani ja kyseli Suomesta ja siitä miksi olimme tulleet Islantiin.

Toinen tunti kului metalliluokassa. Olen kyllä sitä mieltä, että oli typerää sijoittaa viisi suomalaistyttöä metallialan tunnille. Huomasi, ettei opettaja ollut mitenkään valmistautunut meidän tuloomme. Kävelimme ympäri luokkaa ja katselimme laitteita ja nuorten tekemiä töitä. Lähdimme luokasta jo ennen aikojaan, sillä oli turhauttavaa vain seisoa paikoillaan noin tunninveran.

Hyvästeltyämme opettajat ja oppilaat lähdimme ajamaan kohti kylpylä Blue Lagoonia. Höyry, joka nousi Blue Lagoonin vedestä näkyi tielle asti. Vesi oli aivan valkoista ja jopa kuumaa! Vedessä oli ihana kellua ja uiskennella. Saimme tehdä itsellemme kasvokuorinnan valkoisella aineella jota oli ämpäreissä luonnon muokkaaman altaan reunoilla. Minä sain töhnää jopa päähäni jollain kumman tavalla. Vesi ei tehnyt hyvää hiuksille. Kuulin monen valittelevan hiustensa kuntoa uinnin jälkeen. Omanikin olivat aivan kauheassa kunnossa. Meille kerrottiin että vesi aiheuttaa sen, mutta hiukset palaavat ennalleen muutaman päivän kuluttua.

Ainoa asia mikä aiheutti vaikeuksia, oli avaimen käyttö, sillä ranneke toimi avaimena. Meillä suomessa ei ole samanlaista lukko taktiikkaa joten kesti kauan ennen kuin ymmärsimme miten se toimi. (emmekä tietenkään tajunneet katsoa seinälle jossa oli melko selvät käyttöohjeet englanniksi, kuvien kera!) Kun olimme lilluneet ja rypistyneet vedessä tarpeeksi kauan oli aika lähteä takaisin hotellille. Bussimatka tuntui lyhyeltä sillä olimme saaneet rentoutua oikein kunnolla ja meillä oli paljon puhuttavaa päivän tapahtumista.

Kun saavuimme hotellille lähdimme taas melkein heti syömään. Tällä kertaa meidän piti itse valita mihin haluamme syömään. oli kolme vaihtoehtoa; pikaruoka, thairuoka tai pihvi tms. Olin thairuokalassa monen muun meikäläisen kanssa ja meillä oli hauskaa. Istuin pöydässä Annan, Niinan ja Kristiinan kanssa ja sattumalta tilasimme ruokalistan tulisimman ruuan. Tarjoilija oli hämmentyneen näköinen kun sanoimme ruuan nimen ja kyseli kovasti että olemmeko varmoja ruuan suhteen ja varoitteli ruuan tulisuudesta. Sanoimme kuitenkin haluavamme ruuan ja vaikka hieman miedompana. Tarjoilija nyökkäsi ja naurahti. Kun saimme ruuan eteemme kävimme nälkäisinä ruuan kimppuun. Maistettuamme lähes syljimme tulta, nimittäin ruoka oli niin tulista, että en maistanut mitään koko loppupäivänä. Söimme hiki valuen ja tuskasta ilveillen ja vettä litroittain juoden. Ruokailun päätettyämme tarjoilija tuli kyselemään vointiamme ja ruuan maittavuutta. Hän sanoi laittaneensa vain kolmasosan siitä maustemäärästä mikä ruokaan oikeasti kuuluu. Hän naureskeli meille ja meidän punaisille naamoillemme. Antoi jopa ruuat ilmaiseksi koska emme saaneet kaikkea alas.

Palasimme hotelliin, mutta poikkesimme kaupan kautta varmuuden vuoksi jos yöllä tuleekin nälkä koska emme pystyneet paljoa syömään. Uni tuli helposti, sillä päivä oli ollut täynnä puuhaa.

Tiistai-keskiviikko

Tiistaina osa porukasta oli ratsastamassa ja osa oli katsomassa valaita. Me ratsastimme ja teimme kahden tunnin lenkin maastossa ja samalla näimme Islannin kauniita maisemia. Meidät oltiin jaettu kokeneiden ja aloittelijoiden ryhmiin. Kokeneiden ryhmässä mentiin lujempaa ja töltättiin ja laukattiin melkein koko ajan. Ratsastuksen jälkeen palasimme hotellille, josta siistiydyttyämme vähän, lähdimme katsomaan vesiputouksia. Seljalandsfossin putouksen takaa pystyi kävelemään ja siellä oli upeaa, jos ei oteta lukuun sitä, että vähän kastui. Illalla kävimme syömässä ja jatkoimme iltaa hotellilla kavereiden kanssa.

Keskiviikkona meillä oli opastettu kaupunkikierros. Kävimme katsomassa mm. kirkkoa. Sen jälkeen kävimme museossa. Siellä oli hienoa ja joidenkin mielestä vahanuket näyttivät ihan eläviltä. Kuuntelimme selostusta englanniksi mp3:sta. Palatessamme hotellille saimme lähteä shoppailemaan. Hyviä kauppoja siellä ei ollut ja oli hyvä, jos sai edes tuliaiset ostettua. Mutta ei se mitään, tärkeintä oli, että pidimme hauskaa ja nolasimme itsemme useammin kuin vain kerran. Illalla kävimme hienossa ravintolassa ja söimme alkuun koulussa valitut ruoat. Ei se mitään pahaa ollut, mutta ei kuitenkaan erityisen hyvääkään. Pöydässämme oli iloinen tunnelma ja jotkut innostuivat tekemään tarjoilijalle sydämen laseista. Sitten palasimme hotellille takaisin nukkumaan.