Ouran kasvisto
Kunnioita kasveja! Katsele ja kuvaile, mutta älä keräile.
Maankohoamisen vähittäiset seuraukset näkyvät saaren kasvillisuudessa. Hiljattain merestä kohonneilla, tyrskyille alttiilla saarilla kasvaa usein vain suola- ja isomaltsa, merirannikki, pohjanlahdenlauha ja pohjanpihatatar.
Jo muutaman aarin saarilla on havaittavissa vanhan laidunkulttuurin jälkiä. Yksi laidunnuksesta hyötyneistä kasveista on ahomansikka, jota saatettiin menneinä vuosikymmeninä poimia kesän aikana useita satoja litroja. Hyvällä onnella silmiin saattaa osua lampaiden läsnäolosta pitänyt uhanalainen noidanlukko. Karulla sora- ja hiekkanurmella röllien ja natojen seassa kasvaa joko aho- tai suikeanoidanlukkoa. Vielä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina laidunkulttuurin kukoistaessa tavattiin saaristossa peräti neljää noidanlukkolajia. Kesällä 2014 Ouran saaristossa havaittiin kasvavan yhä jopa viittä lajia noidanlukkoja.
Metsähallituksen luontopalvelun väki kävi SeLuKu-hankkeen aikana heinäkuussa 2014 yhdeksällä Ouran saarella (Hamskeri, Skraka, Krääskrunni, Tuuskeri, Leppä-Tuuskeri, Pookikari, Ouraluoto, Sauna-Linskeri ja Kaassakari). He löysivät kuudelta saarelta noidanlukkoja (aho-, keto-, pohjan-, saunio- ja suikeanoidanlukko). Runsaslajisin saari oli Sauna-Linskeri kolmella lajillaan, kun taas Hamskerista löytyneitä kahta lajia ei löytynyt miltään muulta saarelta. Selvästi eniten löydettiin suikeanoidanlukkoa. Harvinaisin lajeista on saunionoidanlukko, mitä oli havaittu Ourassa edellisen kerran vuonna 1950 ja koko Satakunnassa viimeksi 1983.
Lintujen levittämät marjakasvit näyttäytyvät jo muutaman aarin kokoisissa saarissa. Rannoilla näkee voimakkaiden merivirtojen kuljettamina rakkolevä-, kaisla- ja ruokopatjoja, joiden maatuneista ravinteista hyötyvät polvenkorkuiset rantavehnä sekä meri-, ranta- ja väinönputki. Suolaisten pärskeiden vaikutus ei ulotu hieman ylemmäs ja siellä puhkeaa alkukesästä keto-orvokkien ja merikohokkien kukkameri.
Heinäkuisessa saaristossa katse kiinnittyy erityisesti maitohorsman punaiseen ja pietaryrtin keltaisten sävyjen väripalettiin. Muita näyttäviä kasveja ovat merivirmajuuri ja mesiangervo. Siellä täällä kasvaa värikasvina tunnettu morsinko. Merihanhien ja lokkien lannoittamissa kallionkoloissa loistaa usein merisaunioiden valkoinen kukkameri. Lintuluodoilla kasvilajien lukumäärä saattaa lähennellä sataa.
Sisäsaaristossa kasvaa yleisesti jyhkeää puustoa; tervaleppää, pihlajaa, koivua ja mäntyä. Puiden runko ja oksisto ovat usein silminnähden karun saaristoilmaston mutkaisiksi runtelemia. Lahdelmien yleisimpiä vesikasveja ovat meri- ja pyörösätkin, ahven- ja hapsivita sekä merihaura. Saariston pohjoisosassa, missä veneilijä ajaa erityisen helposti kivelle, kasvaa parin metrin syvyydessä laajoja rakkoleväkasvustoja, joiden seurassa viihtyy näkinsammal.
Sisäsaariston rantaniityillä ja vesirajassa kasvaa suolaleinikki. Se on yksi Selkämeren erikoisuuksista. Sen levinneisyysalue rajoittuu maassamme lähinnä Pohjois-Satakunnan rannikolle. Ajoittain meriveden vaivaamilla luhtakastikkaniityillä kasvaa yleisenä matalakasvuinen merihanhikki. Sen sijaan vaatimattoman näköinen käärmeenkieli jää helposti huomaamatta.
OURASSA ESIINTYVIÄ UHANALAISLUOKITUKSEN PIIRIIN KUULUVIA KASVEJA:
saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium), erittäin uhanalainen
suikeanoidanlukko (Botrychium lanceolatum), vaarantunut
pohjannoidanlukko (Botrychium boreale), vaarantunut
keltamatara (Galium verum), vaarantunut
ahonoidanlukko (Botrychium multifidum), silmälläpidettävä, alueellisesti uhanalainen
ketonoidanlukko (Botrychium lunaria), silmälläpidettävä, alueellisesti uhanalainen
kissankäpälä (Antennaria dioica), silmälläpidettävä
Ouran saariston tyrni
TYRNI (HIPPOPHAË RHAMNOIDES)
Tyrni on Ouran saariston yleisimpiä ja tunnetuimpia kasveja. Se kasvaa ensimmäisten kasvien joukossa merestä paljastuneille pikkuluodoille. Tyrnipensas ei siedä varjostusta vaan kasvaa aurinkoisilla paikoilla, sekä puuttomilla saarilla että puustoisten saarten rantaviivalla. Tyrnin kasvupaikat siirtyvät koko ajan maan kohoamisen vuoksi, ja koska se häviää kilpailussa kasvupaikoista lepälle ja pihlajalle, uusille ravinneköyhille ranta-alueille. Tyrni elää symbioosissa sädesienten (maaperän bakteereja) kanssa, joiden avulla se selviytyy karuissakin olosuhteissa.
Tyrnipensas voi kasvaa jopa 3 metrin korkuiseksi. Tyrnin lehdet ovat yhdestä viiteen senttimetriä pitkiä kapeita ja hopeanharmaita. Tyrni on kaksikotinen kasvi, eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa. Kukat ovat pieniä ja värittömiä. Hedekukkien siitepöly kulkeutuu tuulen mukana pullomaisiin emilehtiin, joista marjamaiset hedelmät kehittyvät. Kukinnosta marjojen valmistumiseen kestää yli neljä kuukautta. Tyrnin marjat kypsyvät myöhään syksyllä, syys-lokakuussa.
Tyrnipensas on varsin piikikäs, joten sen poimiminen on hieman hankalaa. Poimimisessa käytetäänkin usein apuna juuri tyrninpoimintaan kehitettyjä puristimia, joiden avulla marjojen mehu saadaan kerättyä suoraan keruupulloon. Tyrni on erittäin vitamiini-, kivennäisaine- ja hivenainepitoinen marja. Se sisältää runsaasti muun muassa A-, E- ja K-vitamiineja. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi.
